tiistai 4. helmikuuta 2014

Tasan 10

Heipä hei, hyvää iltaa.

Ootan tosi paljon että pääsen takas suomeen tuttuihin ympäristöihin. Tänään on tasan 10 päivää siihen, ja ekaa kertaa tuntuu siltä että aika on menny ihan tosi nopeesti tähän asti. Töissä oli tänään aika kiire. Aamu meni normaalisti ja olin taas työskentelemässä sen mies opiskelijan kanssa, en tiiä miten sen nimi kirjoitetaan. Se kerto tänään mulle sen menneisyydestä ja tulevaisuudestaan. En muista enempää, kuin sen että sen ja sen äitin oli pakko tulla johonkin muuhun kaupunkiin Afganista, muuten olis ollu henki pois. Sitten se päätti tulla Hollantiin ja opiskella fysioterapeutiks, mutta sen piti aloittaa koulut täältä hoitajan puolelta. Sitten keskellä päivää rupes hirveen kova ääni soimaan töissä. Ovet meni kiinni ja muita potilaita alko tulla meiän osastolle. Se oli pelottavaa, kun kuultiin että se on niitä palojuttuja. Mentiin sen opiskelijan kanssa käytävälle mistä näky harmaata savua 2 lasiovien takaa. Onneks sit siinä olevat ihmiset kerto se olikin paloharjoitus, ja harmaa savu olikin jotain muuta kun oikeeta savua. Huhhuh. Kyllä mietitytti hetken että tulipaloko tässä vielä täytyy kokea. En lähteny sen opiskelijan kanssa keskustaan, kun halusin olla rauhassa ja omissa oloissani. Kävin siis yksin Rotterdamin keskustassa kiertelemässä. En löytäny muuta kuin yhden kaulakorun itelleni. Sitten palasinkin sieltä kotiin. Kotona äiti ja sen tytär olivat kampaamossa töissä joten mä söin yksin ruuan: ranskalaisia, lihapötkö ja herneitä. Ei oo ihan mun herkkuruokaa, pakko myöntää. Sitten tulinkin ylös kirjottelee mun kavereille ja nyt tätä blogia päivittelen. Tänään myös mietin jo mitä vaatteita puen päälle kun lähden kotiin ja miten pakkaan mun laukut. Oonhan mä pakkauksenkin jo alottanu! Oon kyllä helpottunu että lähdin tänne, vaikka on ollu ylä-, ja alamäkiä. Kokemus on ollu hienompi mitä kuvittelin ja itsevarmuutta sekä rohkeutta tullut lisää mulle.

Nyt meen näistä ajatuksistani facebookkiin ja ehkä skypettää jonkun kanssa. Huomiseen!

2 kommenttia:

  1. kyllä sinulla todella on kova koti-ikävä, mutta varmasti on niin kuin arveletkin, että nyt se aika alkaa kulumaan nopeasti ja pian huomaat, että onkin haikea olo kun pitää jättää hyvästit Rotterdamille.
    Äiti lähettää terveisiä. ovat nyt innostuneet tyttöjen kanssa.
    luistelemisesta ja jäällä olivat tänäänkin.
    Onneksi se savu oli vain harjoitus. Ehdin jo pelästyä. Tsemppiä yhdeksänteen päivään.

    VastaaPoista