Huominen on huomenna

Moikka

Täällä kirjottelee innoissaan oleva tyttö joka lähtee huomenna klo 10.00 matkustaa kotia kohtia.
Tosiaan aamulla ei väsyttäny yhtään. Oon oottanu juuri tätä päivää, koska nyt oon saanu viettää viimeistä päivää täällä, pakata kaikki tavarat ja odottaa vielä enemmän huomista. Aamulla mä söin ja olinkin jopa 16min etuajassa bussipysäkillä. Sen takia päätin kävellä seuraavalle pysäkille kun oli aikaa. Töissä kaikki muistutteli mua että tää on viiminen päivä: "Jännittääkö lähtee huomenna? Kaipaatko kavereita? Monelta lento lähtee? Me jäämme kaipaamaan sinua!" . No oli ainakin juteltavaa! Töissä olin taas eilisen opiskelija tytön kanssa jolle yritin parhaani mukaan opettaa talon käytäntöjä. Aika meni mukavasti (nopeasti), ja pian olikin enää tunti töitä. Ennen lähtöä kävin sanomassa heipat yhelle asiakkaalle erityisesti. Siltä pääs itku ja sanoi mulle että "i love you" (minä rakastan sinua). Työntekijät olivat ostaneet yhdessä mulle ihanan lahjan: 4 pientä dove merkkistä shampoo, dödö, rasva ja vartaloainepulloa sekä ihanan pienen lasipurkin missä oli karkkia sisällä. He toivottivat hyvää matkaa kotiin ja että he kaipaavat minua. Toivovat että tulen joskus käymään siellä tervehtimässä heitä. Ja varmasti tulenkin!
Töistä lähdin onnellisena ja bussissa huokaisin syvään. Istuessani katoin viimeistä kertaa niitä maisemia ja ajattelin että lähenkö oikeesti jo huomenna, kuin siistii. Eniten odotan sitäettä pääsen antaa kaikki tuliaiset mitä oon ostanu. Se on paras hetki. Toisena ootan siskojen näkemistä!! Kolmantena tulee kaikki muut, sori vaan.
Kotona mä menin heti yläkertaan pakkamaan kaikki tavarat. Siinä samalla tuli lievä paniikki kun painoraja tuli vähän vastaan mun laukkua. Siinä pohdiskelin ja päätin jättää mun yhet farkut tänne, koska ne on vähän liian isot mulle ja en tykkää niistä, sitäpaitsi ostin just 2 uudet farkut just ennen ku lähin koko reissuun. Lisäks jätän lakanat kun ne on niin huonot ja mun kengät millä tulin tänne koska ne on niin kauheeeeen kuluneet ja jotain5-6 vuotta vanhat. Täältä ostin siis uudet kengät jotka pistän huomenna jalkoihin. Ja sitten pakkasin kaiki muut paitsi yökkärin ja tabletin ja puhelimen. Painot on molemmissa laukuissa ok ja nyt voi hyvillä mielin oottaa huomista. Tosiaan katteltiin ton äidin kaa aikatauluja ja mun eka juna lähtee klo 10.00. Eli mun reitti on seuraava: Barendrecht-Rotterdam-Amsterdam Schiphol. Oon siellä amsterdamissa klo 10.50 ja mun lento lähtee 13.50 eli on hyvää aikaa ettii portit sun muut ja käyttää viimisetkin rahat kaupoissa.
Oon niin innoissani mut harmittaa toisaalta. Tällä hetkellä tuntuu että aika ei oo menny nopeesti vaan just kuuden viikon ajan. Odotan kotiin pääsyä, mutta olisin halunnut nähä vielä pari juttua täällä. Onpaha sitten ens kerralle nähtävää. Nyt mulla on sellane olo että voisin mennä nukkuu vähän myöhemmin, joskus 10 aikaan kun oikein väsyttää. Jos meen nyt jo sänkyyn niinku yleensä, nii jännittää enemmän. Herätyskin pitää vissiin laittaa soimaan siinä 8.30... herään varmaa monta kertaa yöllä ku ootan niin paljon. Mut kahvi auttaa aamulla sitte joka tapauksessa! Jooh.. mitäs vielä. On ollu huikee reissu. Suosittelen kaikkia, jolla on pienikin halu lähteä tutustumaan kansainvälisiin työkuvioihin tai opiskeluun liittyviä juttuja, niin LÄHTEKÄÄ! Tää on niin antoisaa, eikä voi oikeen sanoilla kuvailla kuinka paljon, hienoja ja eri kokemuksia on tullut mulle. Itse koen että mulle on tullut enemmän rohkeutta, itsevarmuutta ja halua kokeilla enemmän uusia asioita. Ja voi olla että on tullut vielä jotain mitä en itse vielä huomaa. Sanoinkuvaamattoman hyvä fiilis jäi tästä reissusta ja ikuiset muistot. Tottakai alussa kun olin kipee ja yksin lähdin nii tuntu pahalta ja halusin takas kotiin. Mutta kun menee päivä kerrallaan ja nettikin on nykyään joka paikassa nii kyllä sitä vaan pärjää. Ikävä oli aluks sietämätöntä, pakko sanoo. Mutta itkut illalla auttoi jaksaa huomiseen ja pikku keskustelut anopin, mummon, timin ja ystävien kanssa (niiden jotka piti yhteyttä) anto voimaa tietyllä tavalla. Kyllä, olis kaduttanut ihan suunnattomasti jos en olisi lähtenyt.

Tässä viimeiset sanani, huomenna tulee vielä viimeinen blogikirjoitus SUOMESSA, IHANAA!

Kömpelö päivä

Heips

Mä tänään aamulla olin uninen, unohdin harjata hampaat ja harjata hiukset. Kun olin aamupalalla mä söin muroja ja join kupin kahvia. Siinä kun kahvi alkoi olla lopussaan niin aloin pohti0a että miten se kahvi maistukaan tänään niin pahalle. Sittenkatoin kupin pohjaan missä oli vielä tilkka kahvia nii tajusin etten ollut laittanut maitoo siihen, vaan olin juonut sen mustana. Voi luoja ku oli pahaa. No lähdin töihin ja pääsin sinne hyvinkin.
Töissä mä olin tosi hämmästynyt, ilonen ja tosi huikee fiilis tuli, kun MÄ, SUOMALAINEN LÄHIHOITAJAOPISKELIJA sain ittelleni hollantilaisen ykkös vuoden opiskelijan MUN MATKAAN! Se oli sen toinen päivä vasta, joten kaikki oli sille lähes uutta. Oli niin mahtava fiilis kun muut luotti mun työtainoon niin paljon että antoivat mulle oman opiskelija tytön :) Sen takia oli tosi hyvä meininki töissä. Juteltiin paljon ja mun mielestä perustelin mun työtavat sille perusteellisesti. No loppupäivästä aika alkoi kulua hitaasti ja selkää alkoi kolottaa. Onneks saatiin istua viimeinen työtunti ja verrata suomee ja hollantia. Se oli rentoo.
Töistä mä lähdin käymään rotterdamissa kun mä halusin vaihtaa ne mun serkuille ostettujen puukenkien kokoa isommiksi. Olin tosi väsynyt mutta kaupungissa muuttuikin mieli täysin. Mä vaaeltelin koko kauppakadun läpi ja sanoin heipat sille. Kävin erityisesti myös Niken urheilukaupassa ihailemassa vielä viimeisen kerran niitä super ihania treenivaatteita. Sitten menin vaihtamaan kenkien koot. Nappasin samasta kaupasta myös viho viimeiset tuliaiset, mutten kerro kenelle :)
Kaupasta lähdin Rotterdamin asemalle päin. Siellä päässä mä annoin lentopusun koko kaupungille, mä tykkäsin olla täällä niiiiiiin paljon. Sitten tulin kotiin jossa oli ruoka valmiina: chili con carnea. Oli muuten hyvää mutta SIENET mä nieleskelin veden kera. Siitä mä sitten tulinkin tänne yläkertaan pakkailemaan mun tavaroita. Oli ihana pakata kun tietää että huomenna just tähän aikaan odotan aamua, hyvää aamupalaa ja junamatkoja kohti Schipholia. Mulla on sellane tunne että ekaks mä ootan sitä että pääsen lentoasemalle. Siellä mä ootan koneeseen pääsyä ja sitten että oon suomessa. Suomessa mä ootan että saan mun laukut, sitten on kaikki hyvin. Viimiseks ootan että löydän Timin, jonka kanssa lähetään ajelee autolla.

Huomenna lisää. Hyvää yötä ja huomenna onkin VIIMEINEN PÄIVÄ, AATELKAA.

Tiistai

Heissan

Mä meinasin unohtaa jo koko blogin tänään, olin jo ihan peiton alla!
Tänään ei oo väsyttäny niin paljoo. Aamulla heräsin selkä kipeenä mutta veikkaan että se johtuu tästä sängystä, tää on liian pehmee. Onneks kohta kotona oottaa mun ikioma maailman paras sänky. Töissä aika meni suht nopeesti, olis voinu nopeemminkin mennä. Ihan tavallinen päivä oikeestaan. Töitten lopussa mä ja toinen opiskelija Jawad lähdettiin käymään keskustassa. Mä ostin mun serkuille ihan oikeet puukengät kun ne oli pyytäny niitä. Laittelin viestiä kuitenkin niistä kotona sitten mun kummitädille ja päädyttiin siihen tulokseen että käyn huomenna vaihtaa ne yhtä kokoa isompiin kuitenkin. Ne koot menee niin hassusti. No keskustasta lähdin kotiin jossa olikin ruoka odottamassa: jauheliha-punajuuri-sipuli-peruna-juusto vuoka. Oli kyllä todella hyvää. Ruokapöydässä äiti sano että mä voin päättää huomisen ja ylihuomisen ruuan. Sanoin että tykkään parsakaalista, porkkanasta ja muista vihanneksista kalan kanssa, joten sitä varmaan tulee toisena päivänä. Oli kiva kun ne tollain ajatteli että mä saan sanoo mistä tykkäsin eniten ja mitä tehdään. Kotona mä kävin suihkussa ja harjasin tukan ja menin peiton alle surffailee nettiin.
Tänään huomasin uutisissa että Kouvolan yhteiskoulu palaa. Säikähdin heti että ei kai se oo just se mun serkkujen koulu, ei ollu, vaan viereinen koulu. Kuitenkin oli kauhee uutinen, joten voimia vaan jokaiselle siitä kärsineelle.

Tääkin postaus oli tällänen lyhyt ja odottelevainen kotiin paluusta. Veikkaan etten oikeen oo vielä sisäistäny koko lähtöö kun kaikki on täällä jo niin rutiinia mulle. Torstaina saattakin tulla jo vähän pidempi viesti. Hyvää yötä!

Maanantai mennyt

Hohhoijaa

Tänäänkin oli normaali tavallinen päivä. Aamulla heräsin, tein leipää evääks ja lähdin juoksee bussipysäkille. Töissä aika meni ekaa kertaa niin nopeesti että siinä klo 14.00 aikaan vasta alko vähä junttaamaan. Aamupäivällä kyllä olin ihan super väsyny töissä, haukottelin vaan ja niin ees päin. Hymyilin kuitenkin koko ajan. Töitten loputtua mä menin oottelemaan bussia viereiseen kauppakeskukseen. Olin kuitenki nii väsyny että myöhästyin siitä bussista, joten menin seuraavalla linkillä, jäin pois yhessä risteyksessä josta lähdin toisella linkillä kotiin. Kotona olin hetken yksin kun äiti oli shoppailemassa. Mä lauleskelin itekseni ja sellasta mun tapasta touhusin. Sitten äitikin jo tuli ja alkoi tehä ruokaa. Hyvää oli! Lihaa, perunoita ja keittettyä punajuurta. Puhuttiin mun lähtöaikataulusta ja huomisesta päivästä ja mun suunnitelmista ruuan aikana. Mä olisin halunnu jälkkäriä, mut täällä ei koskaan saa ja mun oma jemmakaappikin oli tyhjä. Itku meinas päästä. Joku kiva mansikkarahka tai pirtee mustikkakeitto olis maistunu (vink, vink mummolle). Noo äiti lähti käymään sitten ruuan jälkeen ystävänsä luona ja mä jäin valmistelee nukkumaan menoo. Pikkusen rupes ärsyttää kun toi koira rupes haukkuu ja ulvoo alakerrassa kun se lähti. Ihme sika. Tässä mä nyt oon tekstaillu ja ollu netissä. Kohta meen pesee hampaat, vaihdan yövaatteet ja pelaan vielä vähän aikaa puhelimella.

Tällänen tylsä postaus vaihteeks. Huomisiin, hyvät yöt.

Viimeinen sunnuntai

Hallo

Tänään on ollut varsin leppoisa päivä. Nukuin johonkin 9 asti ja siinä vielä johonkin 12 asti makoilin sängyssä, väsytti ihan kauheesti sen eilisen reissun jälkeen, ehkä eniten koko reissulla. En oikee tienny mitä tekisin tänään, mutta halusin jotain tehä jotta aika kuluis nopeammin. Kun nousin ylös, vaihdoin vaatteet ja menin syömään aamupalan: keitetty kananmuna ja leipä. Siinä sitten samalla ajattelin että voisin käydä Zuidpleinissä pyörimässä. No lähdin bussilla sinne ja pääsinkin nopeasti perille. Kiertelin kauppoja ja aattelin ostaa yhen paidan. Olin jo jonottamassa että saisin rahaa nostettua, mutta just kun oli mun vuoro nii huomasin että mun kortti oli jääny kotiin. Olin nimittäin eilen sen jättäny kotiin ettei se hukkuis meiän yöelämä reissulla. Hyvä idea oli mutta jos olisin aamulla sen muistanu nii vielä parempi. No oli mulla pari kymppiä mukana mutta en sitte kuitenkaa mitään ostanu vaan lähdin kotiin. Kotona mä otin pienet päiväunet, pelasin, laittelin viestiä ja luin uutisia. Siinä se aika menikin kunnes tuli ruoka-aika. Ruokana oli erittäin hollantilaista perinnekeittoa jota syödään talvisin. Se oli hernekeittoa, johon oli lisätty lihaa,porkkanaa, selleriä ja muita kasviksia. Lisäks sinne pilkottiin makkaran paloja. Oli ihan ok muttei mun herkkua kyllä. Vatsa tuli kuitenkin täyteen. Tänään oli syömässä myös perheen äidin tytär ja hänen 4 lasta. Oli mukava nähdä heitäkin.
Ruuan jälkeen tulin ylös kirjottaa blogia. Oon tosi väsyny, onneks tänään ei tapahtunu mitään ihmeellistä nii ei tarvii kirjoittaa pitkää tarinaa.
Huomenna alkaa viimeiset 4 päivää ja en malta edelleenkään oottaa kotiin pääsemistä!

Huomenna lisää, nyt nukkumaan. Öitä!

Tyttöjen kanssa menossa

Huomenta

Kirjotan eilisestä nyt, koska meni vähän myöhään eilen.
Aamulla heräilin hitaasti ja pelailin tabletilla. Mietin että mitä oikein tekisin tänään, viimeisenä lauantai päivänä. Ne uudet tytöt Mikkelistä pyysivät mua Zuidpleiniin shoppailee ja toinen vaihtoehto oli mennä käymään Goudassa. No kävin siinä kuitenkin rauhassa suihkussa ennen kuin päätin mitään. Sitten kun olin kuivaamassa hiuksia päätin lähteä Goudaan, koska siellä en ole vielä käynyt ja pääsen Zuidpleiniin ens viikolla vielä töiden jälkeen jos haluan. No lähdin ensimmäisellä bussilla Goudaan. Luulin että junaliput maksaisivat enemmän, mutta yhteensä se olikin joku  10€. Goudassa oottelin Saraa ja Jaskaa asemalla. Ne sitten tulivat polkupyörillä hakemaan mua, joten mä hyppäsin Saran tarakalle. Täällä on ihan normaalia että ihmiset kulkevat toisten pyörien kyydissä tarakalla. No mentiin Goudan keskustaan. Heti näin että se on paljon paljon pienempi paikka kuin Rotterdam. Tosi paljon pienempi. Mutta se oli ihana pieni paikka, missä oli tori auki. Siellä myytiin hedelmiä, kasviksia, tossuja, kännykän kuoria, juustoa ja muuta. Kierreltiin siinä hetki kun otin kuvia ja mentiin kattelee muita kauppoja. Aika samat kaupat oli kuin mitä täälläkin, mutta oli myös muutama uusi missä en ole ennen käynyt. Oon ettiny täältä Hollannista uusia kenkiä, Rotterdamista, Amsterdamista ja Zuidpleinistä mutta en oo löytänyt. Goudassa käytiin kenkäkaupassa, josta mä löysin ihanat kengät, rakkautta ensi silmäyksellä. Sellaset mustat, sivussa vetskari, pohkeeseen asti ylettyvät mokkakengät. Ihanat. Ei ollu alennuksessa mutta ei ollu hirveen kalliitkaan. Löysin myös 2 rannekorua ja yhdet puhelimen kuoret alennuksista.
Sitten käytiin ostamassa vähän jotain suolaista. Otettiin kinkku-juusto croissantit ja mentiin kassalle. Me siinä puhuttiin jotain suomeks ja kun tuli mun vuoro, niin myyjä alko puhuu mulle: "Onko sinulla juusto? Kinkku? Vai molemmat?" Oltiin kaikki hämmästyneitä ja ite mietin heti että mitä kieltä toi tommonen on. Vastasin sitte suomeks että kinkkujuusto. Se myyjä kerto että sen äiti on suomalainen, oulusta. Voi jestas ku sydän pomppas volttia kun se alko puhuu suomee! Aika hauska sattuma kyllä. No lähdettiin siitä sitte kiertelee jotakin kirkkoja. Päätettiin niin että mennään kaikki yhessä Saran ja Jaskan luona kun niillä oli ruoka klo 18.00. No kun päästiin perille niin se nainen tarjos mullekin ruokaa, mikä oli ihan kiva. Näin Jaskan ja Saran huoneen missä neasu. Olihan se pieni mutta hyvin näyttivät pärjäävän. Ruuaks oli joku juustoinen alkukeitto, tortilloja pääruuaks missä oli sisällä sellasta muhennosta missä oli maissia, lihaa, paprikaa yms. Jälkiruuaks oli maustamatonta jugurttia ja omena viipaleita. Lisänä oli kurkkuviipaleita ja kanapastejoita. Oli hyvää ruokaa ja paljon. No siitä sitten päätettiin lähteä mun kodilla käymään ja siitä sitten kattomaan vähän Rotterdamin yöelämää. Mulla oli jo valmiiks menopaluu junalippu, mutta tytöt ei saanu ostettua lippua asemalta, kun tiski oli menny jo kiinni ja niistä koneista ei voi ostaa kun siinä ei toiminu visa electron. No aateltiin että pakkohan junasta on sitte ostettava ne. Meidän määränpää oli siis Rotterdam Centraal, mutta meidän junassa luki Den Haag Centraal, mutta se juna lähti laiturilta mistä meidän piti lähteä. No hypättiin siihen junaan vaikka siinä lukikin väärä paikka. Vähän jänskätti kyllä olla siellä junassa, kun odotettiin sitä konduktööria. No eka pysäkki tuli ja meni, seuraavaa pysäkkiä odotellessa mietittiin että meijän olis pitäny nousta ekalla pysäkillä pois ja nyt ollaan menossa väärään paikkaan. Naurettiin siinä kaaoksen keskellä että tytöillä ei oo lippua mihinkään suuntaan ja mulla oli mutta olin väärään paikkaan menossa. No juna pysähtyi ja huomattiin että kyllä me oltiin kuitenkin Rotterdam Centraalilla. Voi sitä naurun määrää, no tytöt pääs ilmaseks kun ei konduktööriä näkyny ja mä pääsin oikeeseen paikkaan. No siitä jatkettiin matkaa metrolla ja bussilla mun kodin luo. Meillä oli muutama lonkero mukana niin siinä bussipysäkillä just kun bussi tuli, niin meiän muovipussi hajos ja yks pullo meni rikki, alettiin vaan nauraan eikä nolottannu kyllä yhtään. Etupenkin mummo alko nauraa kanssa ja sitä rataa. Hyvää tuuria. No päästiin meille jossa juotiin lonkerot ja mä vaihdoin vaatteita.
Sitten lähdettiinkin yöelämää katteleen. Päästiin Rotterdamiin josta löydättiin sellanen clubi kuin St. Tropez ja päädyttiin sinne. Eipä kauheesti papereita kyselly, vaan kysy vaan ihan rennosti että ootteko 18. No saatiin rannekkeet ja mentiin sisälle. Sisäänpääsy oli oli 5€ ja saatiin leimatkin käteen. Oli vähän erilainen meno kun suomessa missä ollaan oltu. Isoin ero oli se että sisällä sai polttaa tupakkaa ja drinkit tuli sellastista normaaleista laseista, vähän niinku meiän koulun ruokalan laseista. Se oli kans vähä outoo kun siellä ei ollut narikkaa. Me jätettiin meiän takit seinän viereen, missä myös tanssittiin samalla kun vahdittiin tavaroita. Musiikki oli ihan erilaista, muutama tuttu kappale tuli. Tanssiitiin siinä aikamme ja juotiin siellä yhdet drinkit. En tiiä mitä niissä oli, kun ei tiedetty mitä siellä tarjoillaan niin sanottiin vaan että tekee jotkut hyvät. Hyvää oli, ei siinä. No sitten jossakin vaiheessa etittiin vessa, mikä makso 50 senttiä. Koko baarissa oli kaks vessaa naisille ja miehille mikä oli ärsyttävää ja se että siitä piti vielä maksaa sisäänpääsyn lisäks. No kuitenkin tanssittiin vielä hetki vessa reissun jälkeen ja päätettiin lähteä kotiin.
Mä lähdin siis metroasemalle ja tytöt lähti Rotterdamin asemalle kun ne meni junalla. No mä sitten jouduin soittaa tytöille kun se metroasema oli kiinni. Mä menin tyttöjen kanssa Rotterdamin asemalle ja aattelin että kyllä sitte ratikalla pääsee. Asemalla katottiin että ratikat ja metrot ei kulje öisin että mä en pääse niillä kotiin. No mentiin tiskiltä kysymään että meniskö junat sitten. Kello oli 02.30 ja tyttöjen seuraava juna lähti aamu 6-7 aikaan ja mun vähä aikasemmin siinä joskus 5. Oltiin ihan hämmästyneitä koska luultiin että ees junat kulkis. No ei auttanu ku miettiä asemalla että mitähän nyt tehään. Onneks asema oli auki että päästiin sisälle edes. No sit Jaska huomas bussipysäkkitaulun ulkoa joten mentiin kattoo ne aikataulut. ONNEKS meiän molempien bussit lähti n. 30min päästä. Mutta koko bussiasema oli joten remontissa joten oli pikkasen vaikee oikeet laiturit mistä ne lähtee. Mä löysin omani eka mutta Saran ja Jaskan pysäkki oli vähä vaikeempi löytää. Ei onneks pelottanu silleen kun oltiin kaikki yhessä ja aina jossakin oli ihmisiä että sillain. Eikä oltu humalassa että sekin autto asiaa :) No mun bussi lähti 5 min aikasemmin ku tyttöjen joten sitten sanottiin heipat ja sovittiin että laitetaan viestiä heti kun ollaan kotona. Tyttöjen bussi löyty kans joten ei ollut hätää enää. Menin istuu bussissa kusin viereen varmuuden vuoks. Pääsin kotiin ja yritin avata ovee avaimella. Se lukko on jotenki ihmeellinen kun se ovi on tosi vaikee avata, tai sit mä en oikee tajuu sitä miten se pitäs avata. No siinä veivasin avainta jonkun aikaa ja meinas hermo mennä, mutta onneks se sitten avautu ja pääsin sisälle. Kotona mä menin heti nukkuu ja tässä mä nyt oon aamupalapöydässä.
Oli ihanan jännä lauantai, muttei liian jännä miltä ehkä jotkut saattaa sen kuvitella. Ainut miinus puoli kulkuyhteyksien lisäks oli se että nyt mun tukka, vaatteet ja takki haisee tupakalle kun siellä sisällä porukka poltti. No ne saa pestyä.

Siinä eilinen, illalla tulee tekstiä tästä sunnuntai päivästä, mikä todennäkösesti tulee olemaan vähän rauhallisempi. Hyvät päivän jatkot!

Viimeinen viikonloppu alkakoon

Hellurei ja hellät tunteet.

Tänään on ollut mukava päivä. Se siinä tiivistettynä. Aamulla heräsin itse (ennen kuin kello soi) jo siinä 8 aikoihin. En saanut enää unta sen jälkeen ja kello soi 8.30 joten päätin nousta ylös. No siinä sitten kävin pesulla ja pisulla sekä pistin itseni valmiiksi koulua varten. Oli kivaa kun aamulla oli niin paljon aikaa valmistautua kun linkki lähti tosta pysäkiltä klo 10.03. Jännitin vähän että päästäiskö samaan linkkiin tyttöjen kanssa kun oltiin niin sovittu. No bussissa sitten kuitenkin nähtiin, eli hyvin meni. Bussissa juteltiin meidän perheistä missä asutaan. Jonkin verran on yhtäläisyyksiä mutta on myös eroja. Sitten vaihdettiin bussia ja mentiin koululle. Siellä me tavattiin Ellen ja juteltiin miten mulla on mennyt ja tytöillä kun he ovat vasta viikon täällä olleet. Sitten kierrettiin koulu läpi, koska tytöt eivät olleet nähneet sitä (mä oon). No kierroksen jälkeen lähdettiin Rotterdamin keskustaan shoppailee. Mä mietin että itse en varmaankaan mene enää sinne ensi viikolla, kun on viimeiset työpäivät eikä vapaapäivää ollenkaan ennen kuin lähden, joten nyt ostan viimeisiä juttuja sieltä. No kierrettiin kaikki kaupat läpi ja kerroin millaista täällä on yleensäkin. Käytiin burger kingissä syömässä hamppariateriat siinä jossakin välissä. Keli oli kauhee, sato vettä ja tuuli sitäkin kovempaa. Kun oltiin syömässä katsottiin ikkunasta, niin jonkun miehen sateenvarjo kääntyi eka silleen väärinpäin ja vielä irtos koko varjo siitä irti (tuuli niin kovaa). Mutta oli siellä pari muutakin varjoa maassa ihan rikkinäisinä. Ei oo ollut mun aikana niin kovaa tuulta kun tänään. No aikamme kierrettiin ja 18.00 aikoihin ruvettiin lähtee takas kotiin. Bussipysäkillä juteltiin huomisen suunnitelmista, mut ite en oikein vielä tiiä mitä tekisin.
Kotona ruoka oli melkein valmis ja tänään olikin tähän asti parasta ruokaa: kalaa, perunaa ja keitettyjä porkkanoita. Kyllä maistukin hyvälle! Sen jälkeen äiti lähti johonkin sen lapsenlapsen juttuun, joten mä oon nyt Billy koiran kanssa kahestaan kotona. Ei onneks pelota, lähinnä vaan väsyttää.

Tässä tämän päivän osuus, huomenna huomisesta, öitä!