torstai 13. helmikuuta 2014

Huominen on huomenna

Moikka

Täällä kirjottelee innoissaan oleva tyttö joka lähtee huomenna klo 10.00 matkustaa kotia kohtia.
Tosiaan aamulla ei väsyttäny yhtään. Oon oottanu juuri tätä päivää, koska nyt oon saanu viettää viimeistä päivää täällä, pakata kaikki tavarat ja odottaa vielä enemmän huomista. Aamulla mä söin ja olinkin jopa 16min etuajassa bussipysäkillä. Sen takia päätin kävellä seuraavalle pysäkille kun oli aikaa. Töissä kaikki muistutteli mua että tää on viiminen päivä: "Jännittääkö lähtee huomenna? Kaipaatko kavereita? Monelta lento lähtee? Me jäämme kaipaamaan sinua!" . No oli ainakin juteltavaa! Töissä olin taas eilisen opiskelija tytön kanssa jolle yritin parhaani mukaan opettaa talon käytäntöjä. Aika meni mukavasti (nopeasti), ja pian olikin enää tunti töitä. Ennen lähtöä kävin sanomassa heipat yhelle asiakkaalle erityisesti. Siltä pääs itku ja sanoi mulle että "i love you" (minä rakastan sinua). Työntekijät olivat ostaneet yhdessä mulle ihanan lahjan: 4 pientä dove merkkistä shampoo, dödö, rasva ja vartaloainepulloa sekä ihanan pienen lasipurkin missä oli karkkia sisällä. He toivottivat hyvää matkaa kotiin ja että he kaipaavat minua. Toivovat että tulen joskus käymään siellä tervehtimässä heitä. Ja varmasti tulenkin!
Töistä lähdin onnellisena ja bussissa huokaisin syvään. Istuessani katoin viimeistä kertaa niitä maisemia ja ajattelin että lähenkö oikeesti jo huomenna, kuin siistii. Eniten odotan sitäettä pääsen antaa kaikki tuliaiset mitä oon ostanu. Se on paras hetki. Toisena ootan siskojen näkemistä!! Kolmantena tulee kaikki muut, sori vaan.
Kotona mä menin heti yläkertaan pakkamaan kaikki tavarat. Siinä samalla tuli lievä paniikki kun painoraja tuli vähän vastaan mun laukkua. Siinä pohdiskelin ja päätin jättää mun yhet farkut tänne, koska ne on vähän liian isot mulle ja en tykkää niistä, sitäpaitsi ostin just 2 uudet farkut just ennen ku lähin koko reissuun. Lisäks jätän lakanat kun ne on niin huonot ja mun kengät millä tulin tänne koska ne on niin kauheeeeen kuluneet ja jotain5-6 vuotta vanhat. Täältä ostin siis uudet kengät jotka pistän huomenna jalkoihin. Ja sitten pakkasin kaiki muut paitsi yökkärin ja tabletin ja puhelimen. Painot on molemmissa laukuissa ok ja nyt voi hyvillä mielin oottaa huomista. Tosiaan katteltiin ton äidin kaa aikatauluja ja mun eka juna lähtee klo 10.00. Eli mun reitti on seuraava: Barendrecht-Rotterdam-Amsterdam Schiphol. Oon siellä amsterdamissa klo 10.50 ja mun lento lähtee 13.50 eli on hyvää aikaa ettii portit sun muut ja käyttää viimisetkin rahat kaupoissa.
Oon niin innoissani mut harmittaa toisaalta. Tällä hetkellä tuntuu että aika ei oo menny nopeesti vaan just kuuden viikon ajan. Odotan kotiin pääsyä, mutta olisin halunnut nähä vielä pari juttua täällä. Onpaha sitten ens kerralle nähtävää. Nyt mulla on sellane olo että voisin mennä nukkuu vähän myöhemmin, joskus 10 aikaan kun oikein väsyttää. Jos meen nyt jo sänkyyn niinku yleensä, nii jännittää enemmän. Herätyskin pitää vissiin laittaa soimaan siinä 8.30... herään varmaa monta kertaa yöllä ku ootan niin paljon. Mut kahvi auttaa aamulla sitte joka tapauksessa! Jooh.. mitäs vielä. On ollu huikee reissu. Suosittelen kaikkia, jolla on pienikin halu lähteä tutustumaan kansainvälisiin työkuvioihin tai opiskeluun liittyviä juttuja, niin LÄHTEKÄÄ! Tää on niin antoisaa, eikä voi oikeen sanoilla kuvailla kuinka paljon, hienoja ja eri kokemuksia on tullut mulle. Itse koen että mulle on tullut enemmän rohkeutta, itsevarmuutta ja halua kokeilla enemmän uusia asioita. Ja voi olla että on tullut vielä jotain mitä en itse vielä huomaa. Sanoinkuvaamattoman hyvä fiilis jäi tästä reissusta ja ikuiset muistot. Tottakai alussa kun olin kipee ja yksin lähdin nii tuntu pahalta ja halusin takas kotiin. Mutta kun menee päivä kerrallaan ja nettikin on nykyään joka paikassa nii kyllä sitä vaan pärjää. Ikävä oli aluks sietämätöntä, pakko sanoo. Mutta itkut illalla auttoi jaksaa huomiseen ja pikku keskustelut anopin, mummon, timin ja ystävien kanssa (niiden jotka piti yhteyttä) anto voimaa tietyllä tavalla. Kyllä, olis kaduttanut ihan suunnattomasti jos en olisi lähtenyt.

Tässä viimeiset sanani, huomenna tulee vielä viimeinen blogikirjoitus SUOMESSA, IHANAA!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kömpelö päivä

Heips

Mä tänään aamulla olin uninen, unohdin harjata hampaat ja harjata hiukset. Kun olin aamupalalla mä söin muroja ja join kupin kahvia. Siinä kun kahvi alkoi olla lopussaan niin aloin pohti0a että miten se kahvi maistukaan tänään niin pahalle. Sittenkatoin kupin pohjaan missä oli vielä tilkka kahvia nii tajusin etten ollut laittanut maitoo siihen, vaan olin juonut sen mustana. Voi luoja ku oli pahaa. No lähdin töihin ja pääsin sinne hyvinkin.
Töissä mä olin tosi hämmästynyt, ilonen ja tosi huikee fiilis tuli, kun MÄ, SUOMALAINEN LÄHIHOITAJAOPISKELIJA sain ittelleni hollantilaisen ykkös vuoden opiskelijan MUN MATKAAN! Se oli sen toinen päivä vasta, joten kaikki oli sille lähes uutta. Oli niin mahtava fiilis kun muut luotti mun työtainoon niin paljon että antoivat mulle oman opiskelija tytön :) Sen takia oli tosi hyvä meininki töissä. Juteltiin paljon ja mun mielestä perustelin mun työtavat sille perusteellisesti. No loppupäivästä aika alkoi kulua hitaasti ja selkää alkoi kolottaa. Onneks saatiin istua viimeinen työtunti ja verrata suomee ja hollantia. Se oli rentoo.
Töistä mä lähdin käymään rotterdamissa kun mä halusin vaihtaa ne mun serkuille ostettujen puukenkien kokoa isommiksi. Olin tosi väsynyt mutta kaupungissa muuttuikin mieli täysin. Mä vaaeltelin koko kauppakadun läpi ja sanoin heipat sille. Kävin erityisesti myös Niken urheilukaupassa ihailemassa vielä viimeisen kerran niitä super ihania treenivaatteita. Sitten menin vaihtamaan kenkien koot. Nappasin samasta kaupasta myös viho viimeiset tuliaiset, mutten kerro kenelle :)
Kaupasta lähdin Rotterdamin asemalle päin. Siellä päässä mä annoin lentopusun koko kaupungille, mä tykkäsin olla täällä niiiiiiin paljon. Sitten tulin kotiin jossa oli ruoka valmiina: chili con carnea. Oli muuten hyvää mutta SIENET mä nieleskelin veden kera. Siitä mä sitten tulinkin tänne yläkertaan pakkailemaan mun tavaroita. Oli ihana pakata kun tietää että huomenna just tähän aikaan odotan aamua, hyvää aamupalaa ja junamatkoja kohti Schipholia. Mulla on sellane tunne että ekaks mä ootan sitä että pääsen lentoasemalle. Siellä mä ootan koneeseen pääsyä ja sitten että oon suomessa. Suomessa mä ootan että saan mun laukut, sitten on kaikki hyvin. Viimiseks ootan että löydän Timin, jonka kanssa lähetään ajelee autolla.

Huomenna lisää. Hyvää yötä ja huomenna onkin VIIMEINEN PÄIVÄ, AATELKAA.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Tiistai

Heissan

Mä meinasin unohtaa jo koko blogin tänään, olin jo ihan peiton alla!
Tänään ei oo väsyttäny niin paljoo. Aamulla heräsin selkä kipeenä mutta veikkaan että se johtuu tästä sängystä, tää on liian pehmee. Onneks kohta kotona oottaa mun ikioma maailman paras sänky. Töissä aika meni suht nopeesti, olis voinu nopeemminkin mennä. Ihan tavallinen päivä oikeestaan. Töitten lopussa mä ja toinen opiskelija Jawad lähdettiin käymään keskustassa. Mä ostin mun serkuille ihan oikeet puukengät kun ne oli pyytäny niitä. Laittelin viestiä kuitenkin niistä kotona sitten mun kummitädille ja päädyttiin siihen tulokseen että käyn huomenna vaihtaa ne yhtä kokoa isompiin kuitenkin. Ne koot menee niin hassusti. No keskustasta lähdin kotiin jossa olikin ruoka odottamassa: jauheliha-punajuuri-sipuli-peruna-juusto vuoka. Oli kyllä todella hyvää. Ruokapöydässä äiti sano että mä voin päättää huomisen ja ylihuomisen ruuan. Sanoin että tykkään parsakaalista, porkkanasta ja muista vihanneksista kalan kanssa, joten sitä varmaan tulee toisena päivänä. Oli kiva kun ne tollain ajatteli että mä saan sanoo mistä tykkäsin eniten ja mitä tehdään. Kotona mä kävin suihkussa ja harjasin tukan ja menin peiton alle surffailee nettiin.
Tänään huomasin uutisissa että Kouvolan yhteiskoulu palaa. Säikähdin heti että ei kai se oo just se mun serkkujen koulu, ei ollu, vaan viereinen koulu. Kuitenkin oli kauhee uutinen, joten voimia vaan jokaiselle siitä kärsineelle.

Tääkin postaus oli tällänen lyhyt ja odottelevainen kotiin paluusta. Veikkaan etten oikeen oo vielä sisäistäny koko lähtöö kun kaikki on täällä jo niin rutiinia mulle. Torstaina saattakin tulla jo vähän pidempi viesti. Hyvää yötä!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Maanantai mennyt

Hohhoijaa

Tänäänkin oli normaali tavallinen päivä. Aamulla heräsin, tein leipää evääks ja lähdin juoksee bussipysäkille. Töissä aika meni ekaa kertaa niin nopeesti että siinä klo 14.00 aikaan vasta alko vähä junttaamaan. Aamupäivällä kyllä olin ihan super väsyny töissä, haukottelin vaan ja niin ees päin. Hymyilin kuitenkin koko ajan. Töitten loputtua mä menin oottelemaan bussia viereiseen kauppakeskukseen. Olin kuitenki nii väsyny että myöhästyin siitä bussista, joten menin seuraavalla linkillä, jäin pois yhessä risteyksessä josta lähdin toisella linkillä kotiin. Kotona olin hetken yksin kun äiti oli shoppailemassa. Mä lauleskelin itekseni ja sellasta mun tapasta touhusin. Sitten äitikin jo tuli ja alkoi tehä ruokaa. Hyvää oli! Lihaa, perunoita ja keittettyä punajuurta. Puhuttiin mun lähtöaikataulusta ja huomisesta päivästä ja mun suunnitelmista ruuan aikana. Mä olisin halunnu jälkkäriä, mut täällä ei koskaan saa ja mun oma jemmakaappikin oli tyhjä. Itku meinas päästä. Joku kiva mansikkarahka tai pirtee mustikkakeitto olis maistunu (vink, vink mummolle). Noo äiti lähti käymään sitten ruuan jälkeen ystävänsä luona ja mä jäin valmistelee nukkumaan menoo. Pikkusen rupes ärsyttää kun toi koira rupes haukkuu ja ulvoo alakerrassa kun se lähti. Ihme sika. Tässä mä nyt oon tekstaillu ja ollu netissä. Kohta meen pesee hampaat, vaihdan yövaatteet ja pelaan vielä vähän aikaa puhelimella.

Tällänen tylsä postaus vaihteeks. Huomisiin, hyvät yöt.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Viimeinen sunnuntai

Hallo

Tänään on ollut varsin leppoisa päivä. Nukuin johonkin 9 asti ja siinä vielä johonkin 12 asti makoilin sängyssä, väsytti ihan kauheesti sen eilisen reissun jälkeen, ehkä eniten koko reissulla. En oikee tienny mitä tekisin tänään, mutta halusin jotain tehä jotta aika kuluis nopeammin. Kun nousin ylös, vaihdoin vaatteet ja menin syömään aamupalan: keitetty kananmuna ja leipä. Siinä sitten samalla ajattelin että voisin käydä Zuidpleinissä pyörimässä. No lähdin bussilla sinne ja pääsinkin nopeasti perille. Kiertelin kauppoja ja aattelin ostaa yhen paidan. Olin jo jonottamassa että saisin rahaa nostettua, mutta just kun oli mun vuoro nii huomasin että mun kortti oli jääny kotiin. Olin nimittäin eilen sen jättäny kotiin ettei se hukkuis meiän yöelämä reissulla. Hyvä idea oli mutta jos olisin aamulla sen muistanu nii vielä parempi. No oli mulla pari kymppiä mukana mutta en sitte kuitenkaa mitään ostanu vaan lähdin kotiin. Kotona mä otin pienet päiväunet, pelasin, laittelin viestiä ja luin uutisia. Siinä se aika menikin kunnes tuli ruoka-aika. Ruokana oli erittäin hollantilaista perinnekeittoa jota syödään talvisin. Se oli hernekeittoa, johon oli lisätty lihaa,porkkanaa, selleriä ja muita kasviksia. Lisäks sinne pilkottiin makkaran paloja. Oli ihan ok muttei mun herkkua kyllä. Vatsa tuli kuitenkin täyteen. Tänään oli syömässä myös perheen äidin tytär ja hänen 4 lasta. Oli mukava nähdä heitäkin.
Ruuan jälkeen tulin ylös kirjottaa blogia. Oon tosi väsyny, onneks tänään ei tapahtunu mitään ihmeellistä nii ei tarvii kirjoittaa pitkää tarinaa.
Huomenna alkaa viimeiset 4 päivää ja en malta edelleenkään oottaa kotiin pääsemistä!

Huomenna lisää, nyt nukkumaan. Öitä!

Tyttöjen kanssa menossa

Huomenta

Kirjotan eilisestä nyt, koska meni vähän myöhään eilen.
Aamulla heräilin hitaasti ja pelailin tabletilla. Mietin että mitä oikein tekisin tänään, viimeisenä lauantai päivänä. Ne uudet tytöt Mikkelistä pyysivät mua Zuidpleiniin shoppailee ja toinen vaihtoehto oli mennä käymään Goudassa. No kävin siinä kuitenkin rauhassa suihkussa ennen kuin päätin mitään. Sitten kun olin kuivaamassa hiuksia päätin lähteä Goudaan, koska siellä en ole vielä käynyt ja pääsen Zuidpleiniin ens viikolla vielä töiden jälkeen jos haluan. No lähdin ensimmäisellä bussilla Goudaan. Luulin että junaliput maksaisivat enemmän, mutta yhteensä se olikin joku  10€. Goudassa oottelin Saraa ja Jaskaa asemalla. Ne sitten tulivat polkupyörillä hakemaan mua, joten mä hyppäsin Saran tarakalle. Täällä on ihan normaalia että ihmiset kulkevat toisten pyörien kyydissä tarakalla. No mentiin Goudan keskustaan. Heti näin että se on paljon paljon pienempi paikka kuin Rotterdam. Tosi paljon pienempi. Mutta se oli ihana pieni paikka, missä oli tori auki. Siellä myytiin hedelmiä, kasviksia, tossuja, kännykän kuoria, juustoa ja muuta. Kierreltiin siinä hetki kun otin kuvia ja mentiin kattelee muita kauppoja. Aika samat kaupat oli kuin mitä täälläkin, mutta oli myös muutama uusi missä en ole ennen käynyt. Oon ettiny täältä Hollannista uusia kenkiä, Rotterdamista, Amsterdamista ja Zuidpleinistä mutta en oo löytänyt. Goudassa käytiin kenkäkaupassa, josta mä löysin ihanat kengät, rakkautta ensi silmäyksellä. Sellaset mustat, sivussa vetskari, pohkeeseen asti ylettyvät mokkakengät. Ihanat. Ei ollu alennuksessa mutta ei ollu hirveen kalliitkaan. Löysin myös 2 rannekorua ja yhdet puhelimen kuoret alennuksista.
Sitten käytiin ostamassa vähän jotain suolaista. Otettiin kinkku-juusto croissantit ja mentiin kassalle. Me siinä puhuttiin jotain suomeks ja kun tuli mun vuoro, niin myyjä alko puhuu mulle: "Onko sinulla juusto? Kinkku? Vai molemmat?" Oltiin kaikki hämmästyneitä ja ite mietin heti että mitä kieltä toi tommonen on. Vastasin sitte suomeks että kinkkujuusto. Se myyjä kerto että sen äiti on suomalainen, oulusta. Voi jestas ku sydän pomppas volttia kun se alko puhuu suomee! Aika hauska sattuma kyllä. No lähdettiin siitä sitte kiertelee jotakin kirkkoja. Päätettiin niin että mennään kaikki yhessä Saran ja Jaskan luona kun niillä oli ruoka klo 18.00. No kun päästiin perille niin se nainen tarjos mullekin ruokaa, mikä oli ihan kiva. Näin Jaskan ja Saran huoneen missä neasu. Olihan se pieni mutta hyvin näyttivät pärjäävän. Ruuaks oli joku juustoinen alkukeitto, tortilloja pääruuaks missä oli sisällä sellasta muhennosta missä oli maissia, lihaa, paprikaa yms. Jälkiruuaks oli maustamatonta jugurttia ja omena viipaleita. Lisänä oli kurkkuviipaleita ja kanapastejoita. Oli hyvää ruokaa ja paljon. No siitä sitten päätettiin lähteä mun kodilla käymään ja siitä sitten kattomaan vähän Rotterdamin yöelämää. Mulla oli jo valmiiks menopaluu junalippu, mutta tytöt ei saanu ostettua lippua asemalta, kun tiski oli menny jo kiinni ja niistä koneista ei voi ostaa kun siinä ei toiminu visa electron. No aateltiin että pakkohan junasta on sitte ostettava ne. Meidän määränpää oli siis Rotterdam Centraal, mutta meidän junassa luki Den Haag Centraal, mutta se juna lähti laiturilta mistä meidän piti lähteä. No hypättiin siihen junaan vaikka siinä lukikin väärä paikka. Vähän jänskätti kyllä olla siellä junassa, kun odotettiin sitä konduktööria. No eka pysäkki tuli ja meni, seuraavaa pysäkkiä odotellessa mietittiin että meijän olis pitäny nousta ekalla pysäkillä pois ja nyt ollaan menossa väärään paikkaan. Naurettiin siinä kaaoksen keskellä että tytöillä ei oo lippua mihinkään suuntaan ja mulla oli mutta olin väärään paikkaan menossa. No juna pysähtyi ja huomattiin että kyllä me oltiin kuitenkin Rotterdam Centraalilla. Voi sitä naurun määrää, no tytöt pääs ilmaseks kun ei konduktööriä näkyny ja mä pääsin oikeeseen paikkaan. No siitä jatkettiin matkaa metrolla ja bussilla mun kodin luo. Meillä oli muutama lonkero mukana niin siinä bussipysäkillä just kun bussi tuli, niin meiän muovipussi hajos ja yks pullo meni rikki, alettiin vaan nauraan eikä nolottannu kyllä yhtään. Etupenkin mummo alko nauraa kanssa ja sitä rataa. Hyvää tuuria. No päästiin meille jossa juotiin lonkerot ja mä vaihdoin vaatteita.
Sitten lähdettiinkin yöelämää katteleen. Päästiin Rotterdamiin josta löydättiin sellanen clubi kuin St. Tropez ja päädyttiin sinne. Eipä kauheesti papereita kyselly, vaan kysy vaan ihan rennosti että ootteko 18. No saatiin rannekkeet ja mentiin sisälle. Sisäänpääsy oli oli 5€ ja saatiin leimatkin käteen. Oli vähän erilainen meno kun suomessa missä ollaan oltu. Isoin ero oli se että sisällä sai polttaa tupakkaa ja drinkit tuli sellastista normaaleista laseista, vähän niinku meiän koulun ruokalan laseista. Se oli kans vähä outoo kun siellä ei ollut narikkaa. Me jätettiin meiän takit seinän viereen, missä myös tanssittiin samalla kun vahdittiin tavaroita. Musiikki oli ihan erilaista, muutama tuttu kappale tuli. Tanssiitiin siinä aikamme ja juotiin siellä yhdet drinkit. En tiiä mitä niissä oli, kun ei tiedetty mitä siellä tarjoillaan niin sanottiin vaan että tekee jotkut hyvät. Hyvää oli, ei siinä. No sitten jossakin vaiheessa etittiin vessa, mikä makso 50 senttiä. Koko baarissa oli kaks vessaa naisille ja miehille mikä oli ärsyttävää ja se että siitä piti vielä maksaa sisäänpääsyn lisäks. No kuitenkin tanssittiin vielä hetki vessa reissun jälkeen ja päätettiin lähteä kotiin.
Mä lähdin siis metroasemalle ja tytöt lähti Rotterdamin asemalle kun ne meni junalla. No mä sitten jouduin soittaa tytöille kun se metroasema oli kiinni. Mä menin tyttöjen kanssa Rotterdamin asemalle ja aattelin että kyllä sitte ratikalla pääsee. Asemalla katottiin että ratikat ja metrot ei kulje öisin että mä en pääse niillä kotiin. No mentiin tiskiltä kysymään että meniskö junat sitten. Kello oli 02.30 ja tyttöjen seuraava juna lähti aamu 6-7 aikaan ja mun vähä aikasemmin siinä joskus 5. Oltiin ihan hämmästyneitä koska luultiin että ees junat kulkis. No ei auttanu ku miettiä asemalla että mitähän nyt tehään. Onneks asema oli auki että päästiin sisälle edes. No sit Jaska huomas bussipysäkkitaulun ulkoa joten mentiin kattoo ne aikataulut. ONNEKS meiän molempien bussit lähti n. 30min päästä. Mutta koko bussiasema oli joten remontissa joten oli pikkasen vaikee oikeet laiturit mistä ne lähtee. Mä löysin omani eka mutta Saran ja Jaskan pysäkki oli vähä vaikeempi löytää. Ei onneks pelottanu silleen kun oltiin kaikki yhessä ja aina jossakin oli ihmisiä että sillain. Eikä oltu humalassa että sekin autto asiaa :) No mun bussi lähti 5 min aikasemmin ku tyttöjen joten sitten sanottiin heipat ja sovittiin että laitetaan viestiä heti kun ollaan kotona. Tyttöjen bussi löyty kans joten ei ollut hätää enää. Menin istuu bussissa kusin viereen varmuuden vuoks. Pääsin kotiin ja yritin avata ovee avaimella. Se lukko on jotenki ihmeellinen kun se ovi on tosi vaikee avata, tai sit mä en oikee tajuu sitä miten se pitäs avata. No siinä veivasin avainta jonkun aikaa ja meinas hermo mennä, mutta onneks se sitten avautu ja pääsin sisälle. Kotona mä menin heti nukkuu ja tässä mä nyt oon aamupalapöydässä.
Oli ihanan jännä lauantai, muttei liian jännä miltä ehkä jotkut saattaa sen kuvitella. Ainut miinus puoli kulkuyhteyksien lisäks oli se että nyt mun tukka, vaatteet ja takki haisee tupakalle kun siellä sisällä porukka poltti. No ne saa pestyä.

Siinä eilinen, illalla tulee tekstiä tästä sunnuntai päivästä, mikä todennäkösesti tulee olemaan vähän rauhallisempi. Hyvät päivän jatkot!

perjantai 7. helmikuuta 2014

Viimeinen viikonloppu alkakoon

Hellurei ja hellät tunteet.

Tänään on ollut mukava päivä. Se siinä tiivistettynä. Aamulla heräsin itse (ennen kuin kello soi) jo siinä 8 aikoihin. En saanut enää unta sen jälkeen ja kello soi 8.30 joten päätin nousta ylös. No siinä sitten kävin pesulla ja pisulla sekä pistin itseni valmiiksi koulua varten. Oli kivaa kun aamulla oli niin paljon aikaa valmistautua kun linkki lähti tosta pysäkiltä klo 10.03. Jännitin vähän että päästäiskö samaan linkkiin tyttöjen kanssa kun oltiin niin sovittu. No bussissa sitten kuitenkin nähtiin, eli hyvin meni. Bussissa juteltiin meidän perheistä missä asutaan. Jonkin verran on yhtäläisyyksiä mutta on myös eroja. Sitten vaihdettiin bussia ja mentiin koululle. Siellä me tavattiin Ellen ja juteltiin miten mulla on mennyt ja tytöillä kun he ovat vasta viikon täällä olleet. Sitten kierrettiin koulu läpi, koska tytöt eivät olleet nähneet sitä (mä oon). No kierroksen jälkeen lähdettiin Rotterdamin keskustaan shoppailee. Mä mietin että itse en varmaankaan mene enää sinne ensi viikolla, kun on viimeiset työpäivät eikä vapaapäivää ollenkaan ennen kuin lähden, joten nyt ostan viimeisiä juttuja sieltä. No kierrettiin kaikki kaupat läpi ja kerroin millaista täällä on yleensäkin. Käytiin burger kingissä syömässä hamppariateriat siinä jossakin välissä. Keli oli kauhee, sato vettä ja tuuli sitäkin kovempaa. Kun oltiin syömässä katsottiin ikkunasta, niin jonkun miehen sateenvarjo kääntyi eka silleen väärinpäin ja vielä irtos koko varjo siitä irti (tuuli niin kovaa). Mutta oli siellä pari muutakin varjoa maassa ihan rikkinäisinä. Ei oo ollut mun aikana niin kovaa tuulta kun tänään. No aikamme kierrettiin ja 18.00 aikoihin ruvettiin lähtee takas kotiin. Bussipysäkillä juteltiin huomisen suunnitelmista, mut ite en oikein vielä tiiä mitä tekisin.
Kotona ruoka oli melkein valmis ja tänään olikin tähän asti parasta ruokaa: kalaa, perunaa ja keitettyjä porkkanoita. Kyllä maistukin hyvälle! Sen jälkeen äiti lähti johonkin sen lapsenlapsen juttuun, joten mä oon nyt Billy koiran kanssa kahestaan kotona. Ei onneks pelota, lähinnä vaan väsyttää.

Tässä tämän päivän osuus, huomenna huomisesta, öitä!

torstai 6. helmikuuta 2014

Kivaa tiedossa

Moro!

Nyt onkin huippu fiilis, mutta syy siihen selviää loppupuolella teksiä.
Aamulla ei väsyttänyt YHTÄÄN, mikä on ehkä mun elämän ensimmäinen kerta. Asiaan voi ehkä jollain tapaa vaikuttaa se, että rupesin nukkuu jo 20.30 ja nukahdin tosi nopeesti. Mutta siis aamulla oli kiva rauhassa laittaa kaikki työ jutut ja eväät kuntoon ku oli kerrankin saanut oikeesti kunnon yöunet. En myöhästyny bussista, kaikki oli hyvin. Aamu meni töissä nopeasti mutta puolessa väliss rupesin tas miettii kotiin lähtöö joten aika lähti hitaasti etenemään loppua kohti. No vihdoinkin pääsin pois töistä, josta lähdinkin seuraavaks rotterdamin keskustaan. Menin tänään Emily opiskelijan kanssa ekaa kertaa ratikkapysäkiltä sinne. Oli kiva saada vaihtelua tosta kulkemisesta, kun aina menny bussilla ja sitten metrolla. Rotterdamissa sitten piti mennä ostaa mun serkuille puukengät, kun ne oli innostunu niistä kun mun kummitäti vei niille kai tuliaiseks sellaset puukenkä koristeet, missä voi säilyttää värikyniä. No vettä satoi, ja yritin ettiä lähimmäistä automaattia että saisin nostettua rahaa. En löytäny automaattia, mutta adidas original kaupan kyllä löysin. Kävin huvikseen pyörimässä siellä ja muistelemassa kun Timi olis halunnu ostaa koko kaupan suunnilleen. No sovitin kuitenkin parit treenihousut ja treenipaidan. Mä rakastuin siihen paitaan ja yhtiin treenihousuihin heti sillä silmällä, mutta ku katoin hintaa nii se rakkaus loppu lyhyeen. No mietin sitten pitkään ja hartaasti että raaskiinko ostaa sitä treeniasua vai en. Päätin repästä ja aattelin että kerran se vaan kirpasee. No kassalla sitten huokaisin syvään ja katoin sitä hintataulua kassakoneesta. Yhteishinta oli vain 24,90€ !!! No ei siinä, meitsi rupes itekseen siinä hymyilee ja maksoin mielelläni mun treenivaatteet. Katoin kaupan ulkopuolella, että housut oli normihintasena 30€ ja paita 25€ mutta ne olikin alennuksessa vielä. Ei paha ;) Nyt enää puuttuu mun killerin liikuntakeskus että pääsen nauttimaan mun treenikamppeista.
Adidas kaupan jälkeen löysin automaatin ja nostin rahat. Sen vieressä oli kauppa jossa myytiin puukenkiä ja muuta. Se oli justiinsa mennyt kiinni, joten en saanut niitä tuliaisia tänään ostettua. Pitää huomenna mennä uudelleen paremmalla ajalla.
Kotona taas kohtalo koetteli mun hermoja. Tulin kotiin niin ketään ei ollut sisällä talossa. Hain vara-avaimen (tällä kertaa tiesin missä se oli) ja yritin avata ovee. Ei ovi auennut, olipa kiva siinä vesisateessa kokeilla 3 muuta ovea jospa se avain kävisi niihin johonkin mutta ei. Siinä kirosin itekseni ja laitoin kavereille viestiä että mä jäin taas ulko-oven taakse, ja vielä avaimen kera. Mä päättelin että se ovi ei aukea kun siellä sisäpuolella on ylempänä turvalukko. Istuin sit penkille ja kirjottelin niin banaani otsassa viestejä kavereille että ei ollu rajaa. No sitten hetken päästä mietin että pakkohan ulko-oven on avauduttava sisältä ja ulkoa, joten ränkläsin sitä avainta siinä ovessa lopuks hermostuin ja työnsin ovee pikkase nii eikö se auennut ihan nätisti, hyvä minä. Kyllä muut vähä nauro ku kerroin tän tarinan niille. No kotona oltiin kuivassa ja menin keittiöön syömään. Perheen äiti oli jättäny lapun että hyvää ruokahalua. Ruokana oli tänään lettuja ja kaiken maailman suklaatahnat siihen päälle. Oli ihan hyvää joo mutta olisin kaivannu kunnon lämmintä kotiruokaa. No äiti tulikin nopeasti kotiin kun olin syömässä. Hän ilmoitti että hänen kaksoissiskonsa luona on nyt kaksi suomalaista lähihoitajaopiskelijaa ja he ovat tulossa tänne muutaman minuutin päästä. Olin suu täynnä lettua ja suklaata joten lähdin nopeasti ylös vaihtaa vaatteita ja pistää huonetta vähän siistimmäks. No he sitten tulivat ja olipa kiva vierailu. Tytöt tulivat mun huoneeseen ja kertoivat että ovat Mikkelistä. He ovat olleet viikon täällä eikä oikein osanneet kertoa mitä mieltä ovat tästä paikasta vielä (ymmärrän). No he ovat täällä 4 viikkoa ja ovat jossakin kuntoutus paikassa töissä. Mä kerroin kulkemisesta täällä, ruokakulttuurista ja hintaeroista muutenkin. Tytöillä oli mulle muutama kysymys joten vastailin myös niihin. Oli mukava nähdä, koska kun juteltiin siinä aikansa niin tajuttiin että mennään huomenna samaan aikaan meiän koululle. No tytöille se on eka kerta joten kun he asuvat nyt täällä ihan meijän talon lähellä, niin sovittiin että mennään samalla linkillä sinne niin voin näyttää reitit ja bussien vaihdot sitten että he osaavat mennä myöhemmin keskenään sinne. Koulun jälkeen ajateltiin mennä yhdessä Rotterdamin keskustaan, mä näytän paikkoja niille ja saan ne puukengät ostettua samalla. Kivaa, ootan huomista paljon. Tässä vielä mietin että meenkö suihkuun huomenna vai vielä tänään. Huominen taitaa viedä voiton.

Nyt väsyttää, öitä kaikille!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Torstai

Moro.

Tänään on ollut hyvä ja huono päivä. Heräsin pikkasen aikasemmin ennen ku kello soi. Olin hyvissä ajoin valmiina lähtee bussiin. Mutta sitte kun olin pukemassa ulkovaatteita, tuli kauhee kiire bussipysäkille. Mihin se aika oikein katos?! No kun menin ulos nii tietenkin siellä sato vettä. Siinä vielä revin laukusta sateenvarjon etten kastuis, mut päätin kuitenkin olla ottamatta kun piti juosta pysäkille. Olin melkein pysäkillä, kun bussi viiletti ohi. Voi paska. Siinä sit kattelin että seuraava tulee 30min kuluttua ja toinen (eri) bussi tulee muutaman minuutin päästä. No päätin mennä siihen eri bussiin ja jäädä pois yhen risteyksen kohdalla, mistä se lähtee väärään suuntaan. No pääsin risteykselle, josta menin tien toiselle puolelle kattoo linkkejä. Sieltä tuli sitten ihan parin minuutin päästä bussi millä pääsin työpaikalle, enkä ees myöhästyny ku 15min. Olin siis soittanu sinne tietenkin että myöhästyn vähän, mut luulin että tulisin paljon myöhemmin töihin. No töissä kaikki oli hyvin.
Alotin asiakkaasta jolla ei ollut hyvä aamu, joten ei ollu mullakaan. Koko aamu meni väkisin hymyillessä ja silleen. Onneks päivällä helpotti kun se Emily opiskelija olikin vielä tän päivän siellä. Sain olla sen kanssa ja uuden 15 vuotiaan mies opiskelijan kanssa. Loppupäivä meni nopeesti. Mietin koko päivän töissä sitä kun lähden kotiin, en tiiä miks. Töistä mä lähdinkin kotiin suoraan. Onneks ei satanu vettä, vaan paistoi aurinko niin oli hyvä kävellä rauhassa pysäkiltä kotiin. Kotona menin yläkertaan peiton alle. Hyi että kun on taas kylmä huone, pitää laittaa lämpö kohta päälle. Luin uutisia iltalehden sivuilta ja laitoin viestiä kavereille. Perjantaina meen kouluun 11.30 ihanaa! Saa nukuu vähän pidempään. Perjantaina tuleekin sitten Sara ja Jaska tänne päin ehkä, sellasta vähä puhuttiin. Ja mahdollisesti mä sitten meen lauantaina Goudaan. Olis ainakin tosi kiva nähä se, ennen kun lähen. Tää on tosiaan mun viimeinen viikonloppu täällä, joten haluun että on tekemistä.
No sitten tuli ruoka-aika. Olipas hyvää ruokaa! Lihaa, perunoita, papuja ja kaalipalloja, niitä pieniä siis. Ruuan jälkeen puhuttiin perheen äidin kanssa viikonloppu suunnitelmista ja mä menin yläkertaan peiton alle lukee uutisia. Mun silmään pisti iltalehden sivuilta toi: Miten nuuskanmyyjä saa kovemman tuomion kuin lapsen tappanut rattijuoppo? Jo pelkkä otsikko sai mut vähän miettimään. Tässä siis on kai kyse rattijuopon ajosta, jossa menehtyi toinen sisko ja toinen vammautui loppuiäksi sekä nuuskakioskin pyörittäjälle annettavista tuomioista. Rattijuoppo sai 2v ja 7kk tuomion (sitä lievennettiin vielä 5kk) ja nuuskakioskin pyörittäjä sai 2,5 vuoden tuomion. On kyllä mun omasta mielestä kauheeta. Luin noita ihmisten laittamia kommentteja tohon uutisen alle ja joo. Tuli vaan itselle mieleen että jos mun pikkusiskoille olis käynyt noin niin kyllä minäkin olisin nostanu tän asian esille. Kommentteja lukiessani kyllä tuli mieleen että on se raha niin kauheen kummallinen juttu.. nojoo, en haluu enempää sanoo tosta kun ihmisillä on niin monta eri mielipidettä. Mut kovemmat rangaistuksen sais rattijuopoille tulla.
Tänään aion vielä viestitellä kavereiden kanssa ja ruveta nukkuu. Ärsyttää kun mun huulet on tosi kuivat eikä oo huulirasvaa mukana. Kohta ne on taas rohtunu. Pitää käydä huomenna ostamassa joku purkki sitäkin. Huoh, onneks enää huominen, koulussa käväisy ja viikonloppu. Lasken jo päiviä.

Nyt vaihtamaan vaatteita ja lämpöö huoneeseen, öitä!

tiistai 4. helmikuuta 2014

Tasan 10

Heipä hei, hyvää iltaa.

Ootan tosi paljon että pääsen takas suomeen tuttuihin ympäristöihin. Tänään on tasan 10 päivää siihen, ja ekaa kertaa tuntuu siltä että aika on menny ihan tosi nopeesti tähän asti. Töissä oli tänään aika kiire. Aamu meni normaalisti ja olin taas työskentelemässä sen mies opiskelijan kanssa, en tiiä miten sen nimi kirjoitetaan. Se kerto tänään mulle sen menneisyydestä ja tulevaisuudestaan. En muista enempää, kuin sen että sen ja sen äitin oli pakko tulla johonkin muuhun kaupunkiin Afganista, muuten olis ollu henki pois. Sitten se päätti tulla Hollantiin ja opiskella fysioterapeutiks, mutta sen piti aloittaa koulut täältä hoitajan puolelta. Sitten keskellä päivää rupes hirveen kova ääni soimaan töissä. Ovet meni kiinni ja muita potilaita alko tulla meiän osastolle. Se oli pelottavaa, kun kuultiin että se on niitä palojuttuja. Mentiin sen opiskelijan kanssa käytävälle mistä näky harmaata savua 2 lasiovien takaa. Onneks sit siinä olevat ihmiset kerto se olikin paloharjoitus, ja harmaa savu olikin jotain muuta kun oikeeta savua. Huhhuh. Kyllä mietitytti hetken että tulipaloko tässä vielä täytyy kokea. En lähteny sen opiskelijan kanssa keskustaan, kun halusin olla rauhassa ja omissa oloissani. Kävin siis yksin Rotterdamin keskustassa kiertelemässä. En löytäny muuta kuin yhden kaulakorun itelleni. Sitten palasinkin sieltä kotiin. Kotona äiti ja sen tytär olivat kampaamossa töissä joten mä söin yksin ruuan: ranskalaisia, lihapötkö ja herneitä. Ei oo ihan mun herkkuruokaa, pakko myöntää. Sitten tulinkin ylös kirjottelee mun kavereille ja nyt tätä blogia päivittelen. Tänään myös mietin jo mitä vaatteita puen päälle kun lähden kotiin ja miten pakkaan mun laukut. Oonhan mä pakkauksenkin jo alottanu! Oon kyllä helpottunu että lähdin tänne, vaikka on ollu ylä-, ja alamäkiä. Kokemus on ollu hienompi mitä kuvittelin ja itsevarmuutta sekä rohkeutta tullut lisää mulle.

Nyt meen näistä ajatuksistani facebookkiin ja ehkä skypettää jonkun kanssa. Huomiseen!

maanantai 3. helmikuuta 2014

5 viikko käyntiin

No nyt voin sen sanoo: ens viikolla mä lähen kotiin! Oon oottanu kauan että voin tollee huudella kaikille. Ei täällä mitään vikaa oo missään, mutta alkaa jo käymään vähän tylsäks nää samat maisemat, leipä, ei suomalaisia, ei telkkaria, ei suomalaista ruokaa eikä monia muitakaan kaipaamia asioita. Mut hyvä reissu kaikin puolin tähän asti, ja ihan varmasti tuun käymään täällä lomailun parissa joku kerta.

Tänään aamulla olin väsyny, koska en saanu unenpäästä kiinni. No ei siinä mitään, leipää laukkuun ja bussipysäkille käveleen. Töissä mä tein melkein koko päivän itsenäisesti ja oma-alotteisesti työt, se tuntu hyvälle. Hartioita ei enää särkeny, vähän ala selkää kolotti välillä. Kävin kyselemässä että pitääkö mun korvata tunnit mitkä en oo ollu töissä, eli puolet keskiviikon päivästä ja torstai päivä kokonaan. Se nainen sano mulle että kun teen niin hyvää työtä niin ei tarvii, jes. Toisaalta ei olis haitannu jos olisin joutunu tekee, kun ei mulla olis varmaan muutakaan tekemistä. No siitä oli hyvä jatkaa töitä. Puolessa välissä mä rupesin työskentelee uuden miesopiskelijan kanssa, joku 20 vuotias siis. Se oli tosi mukava. Ei olla sen kanssa aikasemmin oikein juteltu, välillä se on mulle jonku sanan huutanu mutta ei sen enempää. Se kerto että haluaa tulla fysioterapeutiks ja sen kotimaa on Afganistan. Oli kiva sillekin kertoo suomesta ja mun kotikaupungista. Päivän päätteeks mä menin tietokoneelle kattoo sähköpostit. Se tuli mun perässä ja näytti samalla googlesta kuvia sen maasta. Sitten mä vähän hämmennyin kun se pyys mua huomenna töitten jälkeen Rotterdamiin shoppailee. En oo kuullu ikinä että suomessa oltais noin lähestyttäviä tai sillee. En oikein tienny mitä vastaisin koska en ees tunne koko opiskelijaa. Noo, sanoin että katotaan huomenna, mutta luulen etten jaksa lähtee.
Töistä mä lähdin käymään Rotterdamin keskustassa, koska mummo pyys mua ostaa yhen jutun mitä en voi paljastaa tässä :) no sain sen kuitenkin ostettua ja mietinettä mitähä sitten tekisin. Olin niin väsyny että lähdin heti sen ostoksen jälkeen kotiin takas. Kotona oli juuri pöytään laitettu ruoka: peruna-jauheliha-kaali-juustolaatikko. Nam nam oli hyvää. Siinä sitten juteltiin vähän aikaa ja lähdin käymään suihkussa. Suihkun jälkeen mä tulin sängylle, söin kiiwin ja rupesin kirjottaa blogia. Pitäs vissiin jo ruveta suunnittelee sitä tulemista suomeen, siis sillein että kuka mut tulee hakee, meenkö johonkin yöks vai miten kaikki onnistuu. Eilen illalla unohtu loppuun kirjottaa että tuli niin kova ikävä ikävä kotiin, että pakkasin matkalaukkuun jo kaikki mitä mä oon ostanu ja paidat mitä tiiän etten tuu täällä käyttämään :) se myös tuo tilaa enemmän mun huoneeseen, hyvä minä.

Nyt mä kirjottelen Timille ja käyn hammaspesulla ja rupeen sit nukkuu. Huomenna sitten lisää, öitä kaikille.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Sunnuntai

Lähtöpäivä

Hohhoijaa, tänään herättiin 9.30 kun täti soitti meiän hotellihuoneen puhelimeen. Avasin silmät, mutten liikkunut yhtään. Kuuntelin vaan kun mummo höpisi vielä ihan unenpöppörössä jotai outoja. Sitten mummo ja pappa rupeskin pakkailemaan niiden matkalaukkuja ja mä röhnötin mun pedillä kun pieni sika. Olin nimmittäin ekana iltana nukahtanu dipin päälle nii mun yöpaita oli ihan dipissä. Noh, sitten annoin niille suomeeks vietäväks mun ostoksia ja sellasta. Kaikki oli valmiit, paitsi mä. Sitten hitaasti ja hartaasti nousin ylös, puin, pesin hampaat ja sit lähdettiinkin syömään aamupalaa. Oli ihana kun aurinko paisto, näytti ihan keväältä. Löydettiin kiva aamupalapaikka, missä oli terassilla lämpölamput, niin jäätiin siihen sitte. Syötiin kaikki toastit, eri täytteillä ja kahvit tietenkin. Siitä lähdettiin mummon ja papan kanssa body world näyttelyyn ja täti ja sen kamu lähti kauppoja kiertelee. Siellä näyttelyssä mä suomensin mummolle ja papalle englannin kieliset tekstit jotka oli kuvien alla ja silleesti. Oli kiva käydä siellä, vaikka se oli mulle jo toinen kerta. Mumo ja pappa oppi uutta ja sillain. Sieltä lähdettiin pasta paikkaan syömään, kun sovittiin että ollaan kaikki siellä 14.00 aikoihin syömässä. Oltiin kaikki just sopivasti siellä. Mä otin kanapastan, mummo otti pizzan tapasta ruokaa, pappa otti spaghetti jauhelihakastikkeella, täti otti pastan kasviksilla ja sen kaveri otti jotain minkä nimee en muista. Siitä sitten lähdettiin hotellille, paitsi mä ja mummo käytiin vielä kiertää pari juustokauppaa läheltä hotellia. Ei ostettu mitään vaan mentiin sitten mekin hakee laukut. Hotellilta lähettiin ratikalla juna-asemalle ja siltä junalla lentoasemalle. Siellä ne teki heti lähtöselvitykset ja meni aika lailla suoraan sieltä sitten sisälle sinne ettii porttia. Mä lähin takas Rotterdamiin.
Olin päässy jo koti ovelle, kun tajusin ettei siellä sisällä ollut ketään kun yritin koputtaa ja soittaa ovikelloo. Siinä vaiheessa olin tosi väsyny ja mietin että mitähän vielä. Yritin tavottaa opettajia ja yhteyshenkilöitä mutta ne ei vastannu. Laitoin viestiä Goudassa oleville kavereille ja yritin ettiä avainta, vaikka sain aika pienet ohjeet joskus siihen että mistä se löytyy jos joskus tulee tällänen tilanne. Nooh sitten vihdoin 15 min päästä se yhteyshenkilö soitti mulle takasin päin ja sano soittavansa äidille. Onneks ei ollu kylmä! Sit samalla huomasin että perheen äiti kävelee tieltä tänne kotiin päin ja se yhteyshenkilö soitti sille samaan aikaan. No, pääsin sisälle ja mitään ongelmaa ei enää ollut. Hauska juttu lähinnä. Kotona söin lasagnea ja tulin heti kirjottelee tätä neljän päivän tarinoita. No tässä ollaan ja huomenna töihin. Olisin jo kovasti menossa Suomeen, koti-ikävä alkaa tulla. Onneks hartia kipu on lähtenyt melkeen kokonaan pois edes :)

Nyt nukkumaan, huomenna viides viikko lähtee käyntiin! Hyvää yötä.

Lauantai

Shoppailua, taas.

Moro

Tänään herättiin 8-9 aikoihin ja tiedossa oli shoppailu päivä, konoainen päivä!! Mun täti ja sen kaveri kävi ennen sitä aikasin vesisateessa juoksulenkillä. Noh, käytiin siks mummon ja papan kanssa aamupalalla kolmestaan. Otin ihanan jugurtin, missä oli maustamatonta jugurttia, mysliä, banaanin paloja ja hunajaa. Oi että aion kokeilla suomessa sitä, ja oli täyttävää. Mummo ja pappa otti englantilaisen aamupalan ja kahvia tietty. Sitten lähdettiin pieneen ostoskeskukseen, missä oli ainoostaan guessin, timberlandin, go to, hema ja joku korukauppa. Tais siinä olla 2 tai 3 muutakin liikettä mutta ne ei oikee ollu meiän tyylisiä. Tavattiin timberlandin kaupassa täti ja sen kamu, josta se kaveri oikeestaan löysikin kengät, hienot oli. Pappa löyti myös sukat alennuksesta. No sitten jatkettiin guessin kauppaan, josta löydetiin mummon kanssa samanlaiset vyöt! Niihin täytyy muutama reikä tehä suutarin paskalla lisää, mutta muuten on kyllä hienot! Sitten  mentiin varsinaiselle ostos kadulle kiertelee. Oli mukava kun kaikki kaupat oli vierekkäin ja vastakkain toisiaan, eli oli yks kapee tie mitä piti ainoostaan kulkee. Vähän erilaista kun suomessa, tai jyväskylässä ainakin. Käytiin lähes jokaisessa kaupassa, ainakin kattelemassa. O'neill kaupassa oltiin varmaan yli tunti. Mun tätilöysi vaatteita ja laukun, muttei osannu päättää mitkä hän ostaisi. Tää on just tätä tyypillistä naisellisuutta, ainakin meiän perheessä. No lopulta se päätti ottaa kaikki, mikä oli hyvä ratkasu mun mielestä. Sitten kierreltiin ja katseltiin. Yhessä kaupassa mun täti löysi ihanan mekon, mikä sopi sille täydellisesti. Minäja mummo oltiin makutuomareina. Mentiin kassoille odottaa tätiä, kun löysin aika kivan mekon joka näytti ihan mummon tyyliltä. Se ei aluks viittiny kokeilla sitä vaikka tykkäs siitä, mutta mä kehtotin sitä kuitenkin kokeilemaan sitä. Se oli hieno ja sopi just mummolle, se oli vielä alennuksessa ja mummokin tykästy siihen heti! Sitten sekin sai mekon. Siinä jossakin kohtaa käytiin välillä kahvilla amsterdam museon kahvilassa. Mä otin juustotikkuja ja muut otti mozzarella leipää ja hollantilaista suolaista pannukakkua. Maisteltiin vähän jokaiselta jotakin. Sitten jatkettiin shoppailua. Mulla ei oikeen ollu rahaa mutta oli kiva olla silti makutuomarina, ei haitannu yhtään olla peeaa. Sitten käytiin bershkassa, jota ei oo siis suomessa. Mä löysin ihanan pikkumustan mekon, jonka mummo sitten suostu ostaa, ku oli vaan alle 10 euroo, kiitos! Sitten kierrettiin koko tie päästä päähän ja palattiin takasin hotellille.
Hotellilla piti huilata koska ideana oli lähtee vähän myöhemmin syömään ja siitä jatkamaan yöelämään. Mutta hotellilla minä ja mummo päätettiin saman tien lähtee takasin ettii muutamat tuliaiset, joten taas ruvettiin kävelee. Oli kiva viettää kahdenkeskeistä aikaa ja jutella niitä näitä. Löydettiin hyvät tuliaiset ja vähän myös extraa ;) kun päästiin takas hotellille, istuttiin ehkä 2 minuuttia ja jo lähdettiin syömään.
Löydettiin kiva intialainen ravintola, jossa oli tupa täynnä. Kyllä muilla tyhjeni jo viinilasi ennen kuin ruoka tuli pöytään. Mä otin curry kanaa riisillä, pappa otti lammasta riisillä, mummo otti jotakin kanaa ja tätin kaveri myös, ja mun täti otti jotakin kasvisruokaa. Oli mukava, kun ruuat tuli kaikille keskelle pöytää, vähän niinkuin et kaikki sai sitten maistella kaikkee. Oli tosi hyvää, vaikka mun ruoka olikin tulista eikä sitä lukenu menussa. Muutkin kehu ruokaansa. Siinä otettiin muutama kuva ja lähdettiin jatkamaan vähän Hollannin yöelämää päin. Käytiin muutamassa pubissa, mutta ne ei oikein ollu hyviä. Kierrettin useampi paikka läpi, jollonka löyty yks kohtalainen paikka. Mä en juonu mitään, mut oli silti mukavaa. Oli vähän erilainen meno ku suomessa. Siinä pikku pubissa muut joi yhet ja sit mentiin irish pubiin. Se olikin kivempi paikka kun tupakka ei haissut niin paljoo sisällä, ja siellä oli nettiyhteys, joten pääsin viestittelee kavereille ja Timille. Sieltä lähdettiin mummon ja papan kanssa jo hotellille nukkuu, kun täti ja sen kamu jäi vähäks aikaa vielä sinne. Oli kiva ilta ja uni maistu hyvin.

Seuraavaks onkin jo tää oikee päivä millon kirjotan, öitä ;)

Perjantai

Hellurei

Aamulla muut heräs aikasin 8-9 aikoihin ja lähti aamupalalle ja kattomaan Anne Frankin taloa tai jotain. Mua ei oikeestaan kiinnostanu ja väsytti niin paljon että jäin vielä nukkumaan hotellille. Oli ehkä myös olkapäille parempi että lepäsin aamupäivän ja olin rauhassa. Nukuin vielä vähän aikaa ja heräilin HITAASTI. Nousin ylös 11 aikoihin ja ajattelin et onks pakko lähtee johonkin. Jotenkin olisin voinu viettää kivan "koti" päivän sisällä hotellilla, korkeintaan hakee ruokaa sinne. No otin kuvia ikkunan maisemasta, koska se oli aika kiva! Sitten lähin kuitenkin siinä 12 aikoihin kiertelee lähi kauppoja ympäri. Oli mukava olla yksin omassa rauhassa. Jokainen varmaan tarvii omaa aikaa  välillä, mut mä pimahan ihan täysin jos en saa olla omissa oloissani jonkun aikaa, ja tää päivä oli just sellanen. Löysin ittelleni neuleen, ponnareita ja rannekorun. Sitten kun muut tuli sieltä museosta niin lähdettiin yhessä syömään. Siinä välissä olin kerenny mennä viemään mun ylimääräset kamat hotellille nii oli kiva kun ei ollut kasseja tiellä. Mentiin syömään ja mä otin lohisalaatin kun ei oikeen ollu iso nälkä. Muut otti kanaa, tomaattikeiton, jonkun kasvis ruuan ja jotain mitä en muista. Pettymys oli kova kun se mun salaatti olikin ihan huono!! Sekala oli savustettua kylmälohta ja salaatissa oli öljyä ja sitä kauheeta maustetta, joku korianteri vai mikä sen nimi nyt olikaan. Hyi olkoon, haisikin ihan törkeen pahalle. En sitte syöny ku muutaman haarukallisen ja join vettä. Eihän siinä maha tullu täyteen. Lähdettiin siitä sitten kuitenkin jatkamaan kiertelyä ja käytiin muutamassa krääsä kaupassa. Sitten olikin jo niin myöhä, että päätettiin niin et minä ja mummo lähdettiin kiertelee tyttökatu, punainen katu vai mikä onkaan missä on siis SELLASIA tyttöjä ikkunoissa pienissä vaatteissa kiikuttelemassa pyllyjä ja pappa, täti ja sen kaveri lähti istuskelee iltaa johonkin pubiin. Oltiin tosiaan jo käyty tyttökadulla yhessä porukalla kattomassa, mut mummo halus uudelleen. Ja mä oon siis päättäny että en juo täällä yhtään vettä vahvempaa, en tiiä miks, joten sitten päästiin kaikki sinne minne haluttiinkin. Aikansa kierreltiin mummon kaa ja puhuttiin henkeviä, kunnes käytiin mulle hakee ruokaa sellasesta pasta paikasta. Oli parasta pastaa mitä oon koskaan syöny! Muut tuli sinne sitten ja yhdessä lähdettiin mun syömisen jälkeen takas hotellille (tien toiselle puolelle). Siellä muut maisteli viiniä ja mä valmistauduin nukkumaan menoon. Sitten nukahinkin aika äkkiä.

Sellanen perjantai ilta. Unohdin kertoo edellisessä postauksessa (eli torstai päivästä) sen, että käytiin kattomassa mamman ja papan kanssa vahanukke museo läpi, madam tussauds tai joku tollanen se oli nimeltään. Se oli hieno paikka! Oli Adele, Oprah, Elvis, Madonna, Bob Marley, Einstein, Shrek, Marilyn, ET, Anne Frank ja paljon muita hienoja, aidon näköisiä otuksia!

Huomiseen!

Sukulaiset kyläilemässä!

Heippahei!

Outoo etten oo kirjottanu blogiin pitkään aikaan, mutta torstai aamuna lähdin Amsterdamiin, eikä oo ollut nettiä sitten käytettävissä sen jälkeen. Nyt oon taas kotona Rotterdamissa ja kirjotan jokaisesta päivästä oman juttunsa, ettei tästä yhestä tuu niin kauheen pitkä luettavaks.

Torstai

Aamulla heräsin normaalisti 6 aikoihin ja totesin että nyt on hartiat niin kipeet että jään kottin lepäämään. 7 aikaan soitin työpaikalle ja kerroin heille tilanteesta, ettei ne ihmettelis missä oon. Seuraavaks laitoin viestiä mun hollannin yhteyshenkilölle että sekin pysyis kartalla mun asioista ja vielä suomen opettajalle ilmoitin myös. No sen jälkeen en saanut enää unta vaan makoilin sängyllä. Sitten se yhteyshenkilö ilmoitti mulle ettei mun tarvii mennä kouluun seuraavana päivänä vaan kehotti lepäämään. No olin ihan onnessani, mut sitten tajusin että mun sukulaiset tulee tänään tänne. Niitten lento oli täällä Amsterdamissa joskus 9-10 aikaan ja kello oli jo yli 8 joten tuli vähän äkkiä lähtö niitä vastaan kentälle. Pakkasin nopeesti kamat, huikkasin isälle että lähen Amsterdamiin niiden luo kun ei tarvinnu töihin tai kouluun mennä. Onneks bussi, metro ja juna tuli aika lailla nopeesti, joten  mietin että ehtisin melkein kentälle yllättää ne. Tosiaan sen piti olla ylläri, koska en kertonu että lähen niitä vastaan. No sitten junassa kun olin matkalla Amsterdamiin, mummo laitto viestin että ne on ostamassa lentokentältä junalippuja Amsterdamin keskustaan. Siinä vaiheessa piti ilmottaa että oon parin minuutin päästä kentällä että älkää lähtekö ilman mua. Olihan siinä ettimistä vähän, ennen ku löydettiin toisemme lentokentältä. Sieltä sitten ostettiin liput keskustaan ja sinne sitten lähdettiin. Porukka oli vähän väsyny kun ne oli heränny 1-3 aikaan yöllä ajaa Kouvolasta Helsinkiin, kun niitten lento lähti jo 6 aamulla. No Amsterdamista sitten lähdettiin ratikalla hotellille. Helposti onnistu, eikä matkassa menny ku 10 min. Purettiin kamat, vaihettiin vaatteita ja lähdettiin ettii ruokapaikkaa. En ollu käyny siellä päin Amsterdamia, joten kaikki oli vähän niinku hukassa. Löydettiin lopulta pieneltä kadulta ihana sympaattinen ruokapaikka johon mentiin. Se oli pieni, kapea, 3 kerroksinen ravintola. Mä otin tomaattikeiton ja muut otti munakkaita eri täytteillä. Sitten siinä syötiin ja  kerrottiin kuulumiset. Sitten lähdettiin kattomaan uusia katuja hotellin lähistöltä. Näytin heille pari kauppaa mistä mummokin innostu jo ostamaan tuliaisia ja muuta. Siinä se eka päivä menikin kierrellessä lähi ympäristöä ja jutellen mun olosta täällä ja suomen kuulumisia kuunnellessa. Illalla ostettiin jotain pientä kaupasta hotelliin, jugurttia, mehua ja croisantit. Sitten käytiinkin jo nukkumaan.

Seuraava postaus onkin jo hieman värikkäämpi! Öitä.