keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kömpelö päivä

Heips

Mä tänään aamulla olin uninen, unohdin harjata hampaat ja harjata hiukset. Kun olin aamupalalla mä söin muroja ja join kupin kahvia. Siinä kun kahvi alkoi olla lopussaan niin aloin pohti0a että miten se kahvi maistukaan tänään niin pahalle. Sittenkatoin kupin pohjaan missä oli vielä tilkka kahvia nii tajusin etten ollut laittanut maitoo siihen, vaan olin juonut sen mustana. Voi luoja ku oli pahaa. No lähdin töihin ja pääsin sinne hyvinkin.
Töissä mä olin tosi hämmästynyt, ilonen ja tosi huikee fiilis tuli, kun MÄ, SUOMALAINEN LÄHIHOITAJAOPISKELIJA sain ittelleni hollantilaisen ykkös vuoden opiskelijan MUN MATKAAN! Se oli sen toinen päivä vasta, joten kaikki oli sille lähes uutta. Oli niin mahtava fiilis kun muut luotti mun työtainoon niin paljon että antoivat mulle oman opiskelija tytön :) Sen takia oli tosi hyvä meininki töissä. Juteltiin paljon ja mun mielestä perustelin mun työtavat sille perusteellisesti. No loppupäivästä aika alkoi kulua hitaasti ja selkää alkoi kolottaa. Onneks saatiin istua viimeinen työtunti ja verrata suomee ja hollantia. Se oli rentoo.
Töistä mä lähdin käymään rotterdamissa kun mä halusin vaihtaa ne mun serkuille ostettujen puukenkien kokoa isommiksi. Olin tosi väsynyt mutta kaupungissa muuttuikin mieli täysin. Mä vaaeltelin koko kauppakadun läpi ja sanoin heipat sille. Kävin erityisesti myös Niken urheilukaupassa ihailemassa vielä viimeisen kerran niitä super ihania treenivaatteita. Sitten menin vaihtamaan kenkien koot. Nappasin samasta kaupasta myös viho viimeiset tuliaiset, mutten kerro kenelle :)
Kaupasta lähdin Rotterdamin asemalle päin. Siellä päässä mä annoin lentopusun koko kaupungille, mä tykkäsin olla täällä niiiiiiin paljon. Sitten tulin kotiin jossa oli ruoka valmiina: chili con carnea. Oli muuten hyvää mutta SIENET mä nieleskelin veden kera. Siitä mä sitten tulinkin tänne yläkertaan pakkailemaan mun tavaroita. Oli ihana pakata kun tietää että huomenna just tähän aikaan odotan aamua, hyvää aamupalaa ja junamatkoja kohti Schipholia. Mulla on sellane tunne että ekaks mä ootan sitä että pääsen lentoasemalle. Siellä mä ootan koneeseen pääsyä ja sitten että oon suomessa. Suomessa mä ootan että saan mun laukut, sitten on kaikki hyvin. Viimiseks ootan että löydän Timin, jonka kanssa lähetään ajelee autolla.

Huomenna lisää. Hyvää yötä ja huomenna onkin VIIMEINEN PÄIVÄ, AATELKAA.

1 kommentti:

  1. Mullekin tuli ihan haikee olo sun kaupunki hyvästelyistäs. Siis onko todellista, että todella viimeinen päivä huomenna. Varmaan vähän ristiriitaisetkin tunteet?? kuinkahan moni näki ne sun lentopusut!!
    Hienoa se työjuttu. Kiva kuulla sitten mitä palautetta oot saanut, kai ne sitä kuitenkin vielä huomenna antaa. Nyt alkaa taas mummelin jännitys siitä kuinka selviät siellä isoilla asemilla. Tsemppia matkaan ole tarkkana ja ajoissa paikoilla niin hyvin menee.

    VastaaPoista