sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Sunnuntai

Lähtöpäivä

Hohhoijaa, tänään herättiin 9.30 kun täti soitti meiän hotellihuoneen puhelimeen. Avasin silmät, mutten liikkunut yhtään. Kuuntelin vaan kun mummo höpisi vielä ihan unenpöppörössä jotai outoja. Sitten mummo ja pappa rupeskin pakkailemaan niiden matkalaukkuja ja mä röhnötin mun pedillä kun pieni sika. Olin nimmittäin ekana iltana nukahtanu dipin päälle nii mun yöpaita oli ihan dipissä. Noh, sitten annoin niille suomeeks vietäväks mun ostoksia ja sellasta. Kaikki oli valmiit, paitsi mä. Sitten hitaasti ja hartaasti nousin ylös, puin, pesin hampaat ja sit lähdettiinkin syömään aamupalaa. Oli ihana kun aurinko paisto, näytti ihan keväältä. Löydettiin kiva aamupalapaikka, missä oli terassilla lämpölamput, niin jäätiin siihen sitte. Syötiin kaikki toastit, eri täytteillä ja kahvit tietenkin. Siitä lähdettiin mummon ja papan kanssa body world näyttelyyn ja täti ja sen kamu lähti kauppoja kiertelee. Siellä näyttelyssä mä suomensin mummolle ja papalle englannin kieliset tekstit jotka oli kuvien alla ja silleesti. Oli kiva käydä siellä, vaikka se oli mulle jo toinen kerta. Mumo ja pappa oppi uutta ja sillain. Sieltä lähdettiin pasta paikkaan syömään, kun sovittiin että ollaan kaikki siellä 14.00 aikoihin syömässä. Oltiin kaikki just sopivasti siellä. Mä otin kanapastan, mummo otti pizzan tapasta ruokaa, pappa otti spaghetti jauhelihakastikkeella, täti otti pastan kasviksilla ja sen kaveri otti jotain minkä nimee en muista. Siitä sitten lähdettiin hotellille, paitsi mä ja mummo käytiin vielä kiertää pari juustokauppaa läheltä hotellia. Ei ostettu mitään vaan mentiin sitten mekin hakee laukut. Hotellilta lähettiin ratikalla juna-asemalle ja siltä junalla lentoasemalle. Siellä ne teki heti lähtöselvitykset ja meni aika lailla suoraan sieltä sitten sisälle sinne ettii porttia. Mä lähin takas Rotterdamiin.
Olin päässy jo koti ovelle, kun tajusin ettei siellä sisällä ollut ketään kun yritin koputtaa ja soittaa ovikelloo. Siinä vaiheessa olin tosi väsyny ja mietin että mitähän vielä. Yritin tavottaa opettajia ja yhteyshenkilöitä mutta ne ei vastannu. Laitoin viestiä Goudassa oleville kavereille ja yritin ettiä avainta, vaikka sain aika pienet ohjeet joskus siihen että mistä se löytyy jos joskus tulee tällänen tilanne. Nooh sitten vihdoin 15 min päästä se yhteyshenkilö soitti mulle takasin päin ja sano soittavansa äidille. Onneks ei ollu kylmä! Sit samalla huomasin että perheen äiti kävelee tieltä tänne kotiin päin ja se yhteyshenkilö soitti sille samaan aikaan. No, pääsin sisälle ja mitään ongelmaa ei enää ollut. Hauska juttu lähinnä. Kotona söin lasagnea ja tulin heti kirjottelee tätä neljän päivän tarinoita. No tässä ollaan ja huomenna töihin. Olisin jo kovasti menossa Suomeen, koti-ikävä alkaa tulla. Onneks hartia kipu on lähtenyt melkeen kokonaan pois edes :)

Nyt nukkumaan, huomenna viides viikko lähtee käyntiin! Hyvää yötä.

2 kommenttia:

  1. Oli tosi kiva matka ja vielä kivempaa kun saatiin pitkästä aikaa tavata sinut. Helpotti kun näin omin silmin, että hyvin sinä siellä pärjäät. Oli niin helppoa kulkea ja käydä eri paikoissa kun osasit hyvin opastaa vaikka et montaa kertaa itsekkään Amsterdamissa ollut käynyt. Kiva olla yhdessä. Paljon ehdittiin siis näkemään ja ihmettelemään, mutta vielä paljon jäi näkemättä, joten tarkoittaa kai, että pitää käydä siellä uudestaankin.
    Me oltiin Kouvolassa klo 4.00 aamulla ja sitten kotona Jyväskylässä iltapäivällä klo 16. Olen nyt purkanut laukkuja ja pakannut sun tuliaiset erikseen, jotta saat sitten ne itse antaa. Kiva oli siis matka, mutta kiva taas olla kotonakin,. Ymmärrän hyvin, että sinäkin jo mielelläsi sieltä kotiutuisit. Mutta taas on yksi päivä eletty ja kotiin lähtö lähestyy. Täytyy alkaa suunnata ajatuksia työn suuntaan, jotta olisi potkua herätä aamulla viideltä arkipäivään. Hyvä, että olkapäät on jo paremmat. Öitä ja hyvää huomenta päivää toivottaa mamma

    VastaaPoista