Moikka
Täällä kirjottelee innoissaan oleva tyttö joka lähtee huomenna klo 10.00 matkustaa kotia kohtia.
Tosiaan aamulla ei väsyttäny yhtään. Oon oottanu juuri tätä päivää, koska nyt oon saanu viettää viimeistä päivää täällä, pakata kaikki tavarat ja odottaa vielä enemmän huomista. Aamulla mä söin ja olinkin jopa 16min etuajassa bussipysäkillä. Sen takia päätin kävellä seuraavalle pysäkille kun oli aikaa. Töissä kaikki muistutteli mua että tää on viiminen päivä: "Jännittääkö lähtee huomenna? Kaipaatko kavereita? Monelta lento lähtee? Me jäämme kaipaamaan sinua!" . No oli ainakin juteltavaa! Töissä olin taas eilisen opiskelija tytön kanssa jolle yritin parhaani mukaan opettaa talon käytäntöjä. Aika meni mukavasti (nopeasti), ja pian olikin enää tunti töitä. Ennen lähtöä kävin sanomassa heipat yhelle asiakkaalle erityisesti. Siltä pääs itku ja sanoi mulle että "i love you" (minä rakastan sinua). Työntekijät olivat ostaneet yhdessä mulle ihanan lahjan: 4 pientä dove merkkistä shampoo, dödö, rasva ja vartaloainepulloa sekä ihanan pienen lasipurkin missä oli karkkia sisällä. He toivottivat hyvää matkaa kotiin ja että he kaipaavat minua. Toivovat että tulen joskus käymään siellä tervehtimässä heitä. Ja varmasti tulenkin!
Töistä lähdin onnellisena ja bussissa huokaisin syvään. Istuessani katoin viimeistä kertaa niitä maisemia ja ajattelin että lähenkö oikeesti jo huomenna, kuin siistii. Eniten odotan sitäettä pääsen antaa kaikki tuliaiset mitä oon ostanu. Se on paras hetki. Toisena ootan siskojen näkemistä!! Kolmantena tulee kaikki muut, sori vaan.
Kotona mä menin heti yläkertaan pakkamaan kaikki tavarat. Siinä samalla tuli lievä paniikki kun painoraja tuli vähän vastaan mun laukkua. Siinä pohdiskelin ja päätin jättää mun yhet farkut tänne, koska ne on vähän liian isot mulle ja en tykkää niistä, sitäpaitsi ostin just 2 uudet farkut just ennen ku lähin koko reissuun. Lisäks jätän lakanat kun ne on niin huonot ja mun kengät millä tulin tänne koska ne on niin kauheeeeen kuluneet ja jotain5-6 vuotta vanhat. Täältä ostin siis uudet kengät jotka pistän huomenna jalkoihin. Ja sitten pakkasin kaiki muut paitsi yökkärin ja tabletin ja puhelimen. Painot on molemmissa laukuissa ok ja nyt voi hyvillä mielin oottaa huomista. Tosiaan katteltiin ton äidin kaa aikatauluja ja mun eka juna lähtee klo 10.00. Eli mun reitti on seuraava: Barendrecht-Rotterdam-Amsterdam Schiphol. Oon siellä amsterdamissa klo 10.50 ja mun lento lähtee 13.50 eli on hyvää aikaa ettii portit sun muut ja käyttää viimisetkin rahat kaupoissa.
Oon niin innoissani mut harmittaa toisaalta. Tällä hetkellä tuntuu että aika ei oo menny nopeesti vaan just kuuden viikon ajan. Odotan kotiin pääsyä, mutta olisin halunnut nähä vielä pari juttua täällä. Onpaha sitten ens kerralle nähtävää. Nyt mulla on sellane olo että voisin mennä nukkuu vähän myöhemmin, joskus 10 aikaan kun oikein väsyttää. Jos meen nyt jo sänkyyn niinku yleensä, nii jännittää enemmän. Herätyskin pitää vissiin laittaa soimaan siinä 8.30... herään varmaa monta kertaa yöllä ku ootan niin paljon. Mut kahvi auttaa aamulla sitte joka tapauksessa! Jooh.. mitäs vielä. On ollu huikee reissu. Suosittelen kaikkia, jolla on pienikin halu lähteä tutustumaan kansainvälisiin työkuvioihin tai opiskeluun liittyviä juttuja, niin LÄHTEKÄÄ! Tää on niin antoisaa, eikä voi oikeen sanoilla kuvailla kuinka paljon, hienoja ja eri kokemuksia on tullut mulle. Itse koen että mulle on tullut enemmän rohkeutta, itsevarmuutta ja halua kokeilla enemmän uusia asioita. Ja voi olla että on tullut vielä jotain mitä en itse vielä huomaa. Sanoinkuvaamattoman hyvä fiilis jäi tästä reissusta ja ikuiset muistot. Tottakai alussa kun olin kipee ja yksin lähdin nii tuntu pahalta ja halusin takas kotiin. Mutta kun menee päivä kerrallaan ja nettikin on nykyään joka paikassa nii kyllä sitä vaan pärjää. Ikävä oli aluks sietämätöntä, pakko sanoo. Mutta itkut illalla auttoi jaksaa huomiseen ja pikku keskustelut anopin, mummon, timin ja ystävien kanssa (niiden jotka piti yhteyttä) anto voimaa tietyllä tavalla. Kyllä, olis kaduttanut ihan suunnattomasti jos en olisi lähtenyt.
Tässä viimeiset sanani, huomenna tulee vielä viimeinen blogikirjoitus SUOMESSA, IHANAA!
Aivan herkistyin kun tätä sun kirjoitusta. Elän kai niin voimakkaasti sinun tunteidesi mukana.
VastaaPoistaTäällä kaikki kovasti sinua odottavat. Ylihuomenna sitten ihan livenä jutustelua. Öitä toivottaa mamma