tiistai 14. tammikuuta 2014

Tiistai

Halloota halloo!

Tänään on ollut aika kiireinen päivä töissä. Kun heräsin olin vielä aika unessa, vaikka menin taas nukkuu 9-10 aikaan, mutta veikkaan että unenlaatu oli huono. No, töissä join kupin kahvia niin se sitten herätti paremmin. Töissä oli tänään erityisen mukavaa, koska sain ja pystyin tekemään töitä yksin ja oma-alotteisesti, nyt kun on päässyt jyvälle miten hommat hoidetaan! Sain osallistua myös ensimmäistä kertaa täällä haavojen hoitoon ja se meni hyvin. Sitten tutustuin taas uuteen hollantilaiseen opiskelijaan, joka oli vasta aloittanut hoitaja opinnot. Oli siis tekemistä taas ja huomasin, että oon alkanut pikkasen ymmärtämään hollantia! Tosi vähän kyllä, enkä ite osaa kun 2-5 sanaa sanoa, mutta alkua sekin. Kahvitauolla mm. ymmärsin että työntekijät keskustelivat ainakin avocadoista, kranaattiomenoista, viikunoista ja luultavasti muistakin hedelmistä ja mitä vitamiineja ne sisältävät. Yksi työkaveri antoi mulle syötäväks sellasen hedelmän, mitä en oo koskaan ennen nähnyt enkä tiiä mikä sen nimi on. Se oli päältä keskikova, valko/keltainen jonka sisällä oli onkalo. Onkalossa oli sisäpinnalla ruskeaa tummaa mönjää jossa oli keltaisia pieniä siemeniä. Se maistu tosi makealle mutta hyvää oli.
Töissä sitten tajusin että melkein kaikki ovet aukeavat niinkuin itseeni päin. Yritän aina työntää ovia auki mutta ne pitääkin vetää (milloinhan opin muistamaan sen). Sitten olin yhteen kauppaan menossa kerran, jossa oli sellaset portit (mitkä suomessa aukeaa itsestään auki), ja menin niiden eteen seisomaan ja odotin milloin ne aukeavat. No, jollakin oli varmaan hauskaa kattoo kun siinä pällistelin aikani, kunnes tajusin että ne pitää itse työntää auki!! Vähän nolotti...
Töistä tuliin kotiin, pelasin bilistä tabeltilla ja lähdin kävelylle eri suuntaan, missä siin en ollut ennen käynyt. Oli kivan näköistä kun täällä on niin paljon samannäköisiä asuntoja vierekkäin, mutta mulla menis hermo asua sellasessa. Oli ihanan pieniä katuja joita pitkin jatkoin vaan kävelemistä. Vastaan tuli lasten koulu, leikkipaikkoja ja puistoja. Sitten kun jalkoja aloi väsyttää niin lähdin takaisin, mutta sitten tajusin etten tienny missä olin. Eka kerta kun eksyn täällä! JEE. Ei auttanu kun muistella mistä olin kulkenut, mutta eipä se auttanut mitään. Kysyin sitten vastaantulijalta lähintä bussipysäkkiä, josta sitten tulin bussilla kotiin. Että sellanen iltakävely!
Oon nähnyt täällä päivittäin monia lentokoneita jotka lähtevät täältä johonkin päin maailmaa. Kerran laskin ja sain 9 konetta mun näkökenttääni! Mieleen tulee joka kerta se hetki kun ite lähen takasin suomeen. Mutta onneks siihen on vielä jokunen viikko. Kotona sitten näin perheen äidin vanhimman tyttären ja hänen perheensä. Heillä oli 1 poika j0onka nimi oli Dex. Se oli tosi ujo tietenkin, mutta ihana kuiteskin! Ei ehditty montaa sanaa vaihtaa kun he lähtivät omaan kotiin. Sitten syötiin jotakin laatikkoa, jota aion kokeilla suomessakin. Siinä oli punajuurta, sipulia, jauhelihaa ja olisko ollut perunaviipaleita päällä ja kermaa. NAM. Sitten kävinkin suihkussa ja tässä mä nyt kirjoitan teille lukijoille mun päivästä. Kello on täällä nyt vasta vähän yli 8 joten ehkä surffailen vähän netissä ja sen sellasta ja käyn nukkumaan. Huomenna taas jatkuu mun elämys täällä, hyvät yöt!

2 kommenttia:

  1. Voi, että kun luen sun juttujas niin tuntuu niin kuin olisin siellä mukana. Vähän hurjaa toi eksyminen. Älä nyt vaan minnekään sivukujille eksy kun itseksesi liikut.
    Kiva kuulla työasioistakin. Tuntuu varmaan hyvältä kun aletaan luottamaan ja saat tehdä itsenäisestikin töitä.
    Täällä on nyt sitten pakkasta. Tänään aamulla 18 Palokassa. Lunta ei paljoakaan. Kuinka siellä tarkenee?

    VastaaPoista
  2. No se oli asuinaluetta missä kävelin. No onhan se kiva ettei aina tartte jonkun perässä aina kulkee töissä. Täällä sellasta 6-8 astetta plussan puolella, mutta vähän on kylmä tuuli, ei oo lunta kun välillä sataa vettä.

    VastaaPoista