Moikka
Kuten otsikosta voi päätellä, täällä mä nyt olen. Matkustaminen oli aika rankkaa täällä varsinkin kun oon yksin liikenteessä, mutta siis lentohan oli ihan tuttu juttu. Kun pääsin perille lentokentälle meinasin unohtaa hakea mun varsinainen matkalaukun. Mut onneks huomasin sen hakee ennen kuin lähin pois sieltä! Noh, sitten piti etsiä juna-asema (mikä oli helppoa) sekä lipunmyynti (myös ihan helppoo), mutta oikean junan löytäminen vei kyllä aikansa! Ihan eri systeemi kuin suomessa. Mulle vaan sanottiin että mulla on muutama minuutti aikaa ehtiä siihen junaan ja kun kysyin että miltä raiteelta se lähtee niin sanottiin että joko 5 tai 6 raiteelta. Ihmeellistä. No siinä sitten loppu just sopivasti puhelimesta akku joten en saanu sillä yhteyttä mun yhteyshenkilöön rotterdamista. Pääsin kuitenkin oikeeseen junaan ja onneks mulla oli tää tabletti mukana jolla sain yhteyden siihen henkilöön. Rotterdamissa sitten yhdessä tämän yhteyshenkilön kanssa ostettiin mulle matkustuskortti, jolla pääsen liikkumaan junalla, bussilla, metrolla ja ratikalla. En tajunnu kyllä mitään kun se selitti siitä uudelleen lataamisesta mutta eiköhän se selviä sitten joskus. Sitten tultiin tänne perheen luo joka tuntuu tosi mukavalta. Äiti on tosi kiva, isä hiljaisempi ja tytär ei vielä oikein puhunut mitään ( varmaan jännittää tai jotain). Koiran rotua en tiedä mutta pieni ja söpö on :)
Huomenna pitäis töihin lähtee ekaa kertaa. Mua tullaan hakee ja viemään takas perheen luo, jotta osaan ite sitten liikkua joskus, toivottavasti. Työpaikka ei jännitä niin paljoa kun täällä perheessä oleminen koska täällä on niin paljon eri rutiineja ja tottumuksia.
Oon ihan hirveen väsyny, jännittää ja hermostuttaa aika paljon ja ikävä on kova läheisiä kohtaan. Kattelin just koulusta saatuja papereita ja siinä vaiheessa tuntu ainakin että tää aika menee tosi nopeesti, toivottavasti.
Nyt meen juttelee alakertaan tän perheenjäsenille vaikka en vielä tiiä mitä sanoisin. Haluan kyllä mennä aikasin nukkumaan myös. Huomenna lisää! Hyvät yöt.
Hyvin olet siellä yksin selvinnyt ja varmaan selviät jatkossakin. Jotenkin arvasin, että se laukku voi unohtua, onneksi muistit kuitenkin. Olen koko päivän jännittänyt ja elänyt hengessä mukana sun matkaasi. Luulen, että aika kuluu nopeasti kun pääset vähän tutustumaan ympäristöön . Huomenna uudet haasteet eli menehän nukkumaan t. Mamma
VastaaPoista